Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
Warriorcaz - Tällainen on soturikissojen maailma...
Warriorcaz Vieraskirjat Tarinat!

Tarinat!

Tänne tarinoita saavat kirjoittaa ainoastaan liittyneet. Mikäli et ole liittynyt, voit liittyä tänne Oppilashakemus-kohdassa! :)

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

HUOMIO:
Toivon teiltä erityistä kärsivällisyyttä, kun odotatte, että arvioin tarinanne! Minulla on paljon koulukiireitä, joten en joka hetki ehdi tulla tänne tarkistamaan tarinoitanne.

Siitäkin on suuri apu, että jos näette, että tämä on täynnä vastaamattomia tarinoita, niin toivon, että ette kirjoita tänne uutta tarinaa, ennen kuin ruuhkaan on vastattu!

Kiitokset:)

Vieraskirja  1  2  > [ Kirjoita ]

Nimi: Miitu u

12.08.2013 11:49
Saavuin oravatassun kanssa leiriin.
-Hei isä! Hei Korppitassu!
-Hei Lieskatassu!
Kävelin iloisesti isän ja Korppitassun luo ja Lehtitassu tuli perässä.
-Lieskatassu tuletko kansani oppilaitten pesälle?
-Ketä muita siellä on?
-Oravatassu, Lukitassu, Valkotassu,Päästäistasu ja Nokitassu.
-Kunnon leikki?
Lehtitassun kurkusta nousi kehräys.
Lähdimme juoksemaan kilpaa oppilaitten pesälle.
Kun olimme pesällä Lukkitassu sanoi:
-Veriklaanin taistelu! Käykö?
Lehtitassu kipitti oravatassun luo ja kuiskasi tämän korvaan:
-Mitä leikimme?
-Veriklaanin taistelua.
-Mutta ei mene tasan.
Siinä samassa Vatukkakynsi tallusteli oppilaitten pesälle.
-Oravatssu tuletko tänne?
-En nyt ehdi meillä alkaa leikki pian.
Vatukkakynsi nyrpisti nokkaansa ja tallusteli pois.
-No eikö Veriklaanissa voisi olla enemmän kissoja kuin Myrskyklaanissa? Lukkitassu ehdotti.
-Käy no ketä on Myrskyklaani ja ketä Veriklaani.
-Minä, Lehtitassu ja Oravatassu olemme myrskyklaani olkaa te verilaani, Ehdotin muille.
-Hyvä on minä olen Ruoska, Valkotassu sanoi.
-Ketä teillä on päälikkö? Lukkitassu kysyi.
Katsoimme Lehtitassun kanssa Oravatassua.
-Hyvä on, Hyvä on minä olen päällikkö, Oravatassu tokaisi.
-Mennään ulos täällä on ahdasta, Päästäistassu sanoi.
Kipitimme ulos ja asetuimme paikoillemme.
-Hyökkäykseen Myrskyklaani! Oravatassu huusi ja hyppäsi Valkotassun niskaan. Minä juoksin Lukkitassun niskaan ja tunsin kuinka Nokitassu hyppäsiviellä minun niskaani. Painimme siinä kolmestaan jonkin aikaa kunnes Lehtitassu hyppäsi auttamaan, mutta Päästäistassu hyppäsi auttamaan Lukkitassua ja Nokitassua. Huusimme apua Oravatähdeltä ja Oravatähti hyppäsi mukaan. Viimeisenä tuli Ruoska. Kierimme siinä tassujen rykelmässä jonkin aikaa kunnes tulimme pieneen alamäkeen ja lähdimme kierimään sitä alas hirveällä vauhdilla kunnes törmäsimme sotureitten pesästä tulvaan Vatukkakynteen,Tomuturkkiin ja Hiekkamyrskyyn. He kaikki kaatuivat maahan ja me oppilaat aloimme nauraa.
-Lukkitassu ja Päästäistassu! Tomuturkki karjui.
-Niin ja myös kolme kauhu pentuani, Hiekkamyrsky lisäsi kun nousi seisomaan.
Pian Pilvihäntä ja Kirkassydän tulivat paikalle ja alkoivat torua meitä kaikkia. Kun toruminen jatkui Oravatassu vinkkasi muille silmää. Yhdessä kasassa lähdimme juoksemaan karkuun, mutta kun Lukkitassu juoksi edelläni ja otin hänet kiinni kompastuin hänen jalkaansa. Kaaduimme molemmat ja muut eivät ehtineet jarruttaa niin he tulivat samaan kasaan.
Soturit ottivat meidät kiinni ja veivät Aurinkotähden puheille.
-Älkää olko oppilaille liian ankaria he vain leikkisivät, Aurinkotähti sanoi lempeällä äänellä.
Hiekkamyrsky ja Tomuturkki tuhisivat jotain viellä, mutta pian he ji lähtivät. Lähdimme perässä oppilaitten pesälle ja asetuimme makaaman makuupaikoillemme. Pian silmäni vaipuivat kiinni ja nukahdin.

Nimi: Tätsi

10.08.2013 12:36
Oli aikainen aamu ja Ruusutassu työntyi sisälle leiriin piikkihernetunnelista hiiri suussaan. Muutama kissa oli jo noussut jalkeille katsomaan onko tuoresaaliskasassa jotakin minkä voisi ottaa ja syödä.
Ruusutassu kipitti tuoresaaliskasalle ja tervehti veljeään Tummatassua nopealla hännän heilautuksella.
-Huomenta Ruusutassu! Tervehti Leoparditähti.
-Lähdetäänkö harjoittelemaan taisteluliikkeitä?
-Joo mennään vaikka heti! Vastasin.
-Rauhoitu jo syödään ensin ja pyydetään mukaan vaikka Usvajalka ja Siilitassu, olette jo niin kehittyneitä että meidän pitäisi varmaankin arvioida teidän taitonne.
-Okei lähden heti katsomaan ovatko he jo hereillä!

Lähdimme vähän matkan päähän leiristä harjoittelemaan taisteluliikkeitä Usvajalan ja Siiliturkin kanssa.
He näyttivät meille miten oravaa tulee vaania.
-Ai näin vain? Kysyin ja painauduin maata vasten ja oli loikkaavinani puunrungossa olevaan oravaan.
-Hienoa Ruusutassu! Sinusta tulee kyllä kelpo soturi, mutta oravasta viholliseen.
-Jos minä olisin vaikka varjoklaanin soturi ja yrittäisin päästä meidän leiriin ja viedä pari pentua niin miten saisit minut kaadettua niin etten ehtisi tehdä vastaliikettä?
-Hmmm.... Mietin itsekseni ja lähdin liikkeelle.
Harhautin hieman ja hyppäsin mestarini selän taakse. Läimäisin tassulla häntä lapaan ja tarrauduin hänen selkään niin että hän horjahti ja lopulta kaatui.
-Hyvää työtä! Kuulin takanani istuvan Usvajalan huutavan.
-Nyt on meidän vuoro, Usvajalka sanoi Siilitassulle.

Harjoitusten jälkeen palasimme leiriin ja kuulin jonkun huutavan nimeäni.
Se oli päällikömme Väärätähti.
Tervehdin häntä ja kysyin mikä oli vialla.
-Ei, ei mikään ole vialla mutta ajattelin että voisit mennä auttamaan Kaarnakasvoa, Väärätähti neuvoi.
-Siellä voisi olla jotain tekemistä sinulle yrttien kanssa hän ilahtuisi varmasti jos menisit taas auttamaan hän alkaa käydä jo vanhaksi niin hyvä muistinen naaras ei varmasti tekisi pahaa, hän lisäsi.
-Selvä menen sinne välittömästi! Vastasin ja juoksin kohti parantajan pesää.

Astuin Kaarnakasvon pesään joka huikkasi tervehdykset.
-Väärätähti sanoi että minulla löytyisi varmasti täällä töitä.
-Joo järjestä vaikka nuo yrtit uudelleen ne ovat päässeet vähän sekoittumaan, Kaarnakasvo kehotti.
-Minulla on ollut nyt niin paljon töitä kun on pitänyt tarkastaa kaikki uudet pennut sairauksien takia että se on vienyt kaikki liikenevän aikani,voivotteli Kaarnakasvo samalla kun toivotti sisään pihkatassun joka ontui hänen sammalvuoteelleen.
-Mikä hätänä kysyi Kaarnakasvo.
-Tassuuni sattuu ihan hirveästi, Vinkui Pihkatassu samalla kun ojensi tassunsa kohti Kaarnakasvoa.
-Jahas täällä on pieni piikki, parantaja totesi ja irroitti piikin varovasti.
-Ruusutasu antaisitko hieman hämähäkinseittiä tähän pieneen verenvuotoon?
-Tässä, sanoin ja ojensin hämähäkinseitti tupun parantajalle.

Kun sain hommani hoidettua aurinko oli jo laskemassa.
Lähdin vielä Ukkosmyrskyn ja Kirsikkatassun kanssa päivän viimeiselle partio kierrokselle. Lähestyimme Myrskyklaanin reviirillä olevia aurinkokiviä kunnes Ukkosmyrsky kysyi Kirsikkatassulta: -Mitä haistat?
Kirsikkatassu maisteli ilmaa ja vastasi: -Haistan Myrskyklaanin partion. Se kulki tästä vähän aikaa sitten sillä tuoksu on jo hieman valju.
-Hyvä! Entä sinä Ruusutassu mitä sinä haistat?
Nuuhkin ilmaa kunnes totesin: -Haistan myös Myrskyklaanin ja jäniksen joka luultavasti juoksi tästä.
-Hienoa molemmilta nyt voitte katsoa löydättekö hieman tuoresaalista leiriin vietäväksi.
Lähdimme Kirsikkatassun kanssa heti tuoresaalisjahtiin ja sain oravan ja hiiren. Olin innoissani sillä se oli muhevin hiiri minkä olin koskaan saanut.
Ilon virneen kasvoiltani pyyhki kauhun kirkaisu joka kuului Kirsikatassulle.
-Kirsikkatassu! huusin ja juoksi huudon suuntaan ja kauhistuin. Edessäni seisoi Kisikkatassu jonka edessä valtava mäyrä jonka jalkojen juuressa makasi Ukkosmyrskyn veltto ruumis. -Juokse Kirsikkatassu! Huusin ja lähdin juoksemaan niin kovaa kuin ikinä päsin Kirsikkatassu visusti kannoillani.
Loikkasin lähimpään puuhun jonka näin ja huomasin Kirsikkatassun tekevän samoin.
Mäyrä, joka oli lähtenyt jahtaamaan meitä nuuhki puun alla hetken ja palasi takaisin. Se nuuhkaisi pari kertaa Ukkosmyrskyn velttoa ruumista ja palasi pesäänsä.
Hivuttauduin alas puusta ja palasin Ukkosmyrskyn ruumiin viereen. Kirsikkatassu tuli viereeni ja surun murtamin silmin katsoi mestarinsa ruumista.
En pystynyt sanomaan mitään muuta kuin: Hän oli kelpo soturi ja hyvä mestari sinulle.
Kirsikkatassu huokaisi ja katsoi ylös taivaalle jossa ensimmäiset hopeahännän tähdet jo tuikkivat. Hän huokaisi ja sanoi: Niin, niin oli mutta nyt hän metsästää Tähtiklaanin kanssa ja se meidän on hyväksyttävä.
-Tule. Mennään leiriin ja haetaan Ukkosmyrskyn ruumis huomenna, sanoin ja lähdin kohti leiriä Kirsikkatassu vierelläni.


Sori jos tuli liian pitkä mut innostuin niin paljon! :) Osan tyypeistä keksin ite ja jotain otin kirjasta. Oon pahoillani jos esim. Usvajalka on jonkun tyyppi!

Nimi: Miitu u

26.07.2013 15:51
Aurinko paistoi silmiini ja säpsähdin herelle. Aloin nuolla kylkeäni jotta virkoaisin ja katselin klaania.
Moni ei ollut viellä noussut, mutta pari kissaa käveli ohi. Nyt kun aloin ajatella tämä oli ensimmäinen päivä oppilaana. Koska Saarniturkki mahtaisi herätä mietin.
Mutta kuin tilauksesta saarniturkki tuli luoksenil.
-Huomenta Lieskatassu nukuitko hyvin?
-Juu, mutta miten aloitamme harjotukset.
En malttanut itselleni mitään olin niin innoissani.
-Menemme harjoitus kuopalle.
-Jes.
Saarniturkilla oli huvittunut ilme kun hän katsoi minua.
Sitten pääsimme harjoitus kuopalle. Aloitimme heti.
-Eli lieskatassu tarkoituksena on että kuvittelet että minä olen kettu miten toimit.
-Öö tuota...
-Ei kun näytä se minulle.
Yritin hypätä Saarni turkin niskaan mutta hän oli liian korkea. Siinä samassa kaaduin maahan.
-Hmm.. Saarniturkki pohti.
-Lieskatassu sinä olet niin pieni kokoinen ettet välttämättä pääse hyppäämään ketun selkään kuin kalliolta, joten sinun pitäisi tavoitella takajalkoja.
-Ei pienestä koosta voi niin paljon haittaa olla Saarniturkki voinko yrittää udestaan?
-No hyvä on yritä.
Otin vauhtia ja taktikoin. En hypännytkään suoraan Saarniturkin selkään vaa läppäisin häntä naamaan ja sitten vasta ponnahdin hänen selkäänsä ja kaaduin.
-Loistavaa Lieskatassu. Hyvin taktikoitu.
-Kiitos.
-Jatketaan hetken aikaa viellä harjoituksia.
-Selvä.

Olimme hetki sitten lopettaneet harjoitukset joten olin lähtenyt riistanpyyntiin. Sain oravan ja hiiren.
Olin juuri lähdössä kun Lehtitassu ja Oravatassu tulivat pusikosta. Lehtitassu sanoi:
-Huhh, siinä sinä olet etsimme sinua kaikkialta.
-Onko jokin hätänä?
-Ei tässä mikään hätänä, mutta isän ystävä korppitassu tuli tervehtimään niin isä halusi esitellä sinut hänelle.
- Juu tulossa ollaan.
-Hyvä sillä minun pitää mennä tapaamaan Vattukkakynttä.
-Uu. Oravatassu ja Vattukkakynsi yhteen sopii huomenna laitetaan ne pussauskoppiin.
Oravatassu tönäisi minua leikkisästi ja lähdimme leiriä kohti.

Vastaus:

Hienoa! :D Pahoittelut vastauksen odotuksesta. Saat 14kp!
♥Lumimyrsky

Nimi: Aamutassu

22.06.2013 23:12
Ihana tuttu lämpö ympäröi minut. Olisin halunnut vain jäädä siihen makaamaan, mutta joku tökki minua kylkeen. Se oli vähän ärsyttävää, joten avasin suuni ja raotin silmiäni
- Lopeta... Tulen ihan kohta... mumisin.
- Haha.. Noinko sinä puhut minulle? se joku sanoi pehmeällä äänellä. Silmäni rävähtivät auki.
- E... Emo!? Huudahdin ja puskin emoani ja aloin kehrätä äänekkäästi.
- Minähän tässä... Luulitko, että olisin hylännyt oman pentuni..? Emoni kysyi hiljaa ja hymyili.
- E- en! Minä vain... Hetkonen... Olenko kuollut? Hätkähdin ja katsoin emoani. Emo katsoi takaisin hämmentyneenä.
- Kuinka niin?
- Nokun.. Sinähän olet kuollut... Ja.. Ööö..? Täpläturkki alkoi nauraa.
- Hehe... No juu. Tottahan se on, että minä olen jo mennyttä, mutta sinä näät unta. Etkö kuule? emo sanoi ja sulki silmänsä. Minäkin suljin omani, ja kuulin Tammiturkin huutavan korvaani nimeäni.
- Tosiaan... Mutta miksen herää? Ihmettelin. Emoni vinkkasi silmää.
- Tähtiklaanijuttuja. Sain jutella kanssasi jonkin aikaa. Hän sanoi hymyillen. Minä katsoin emoani.
- Ööö... Kai sinulla nyt tärkeämpääkin asiaa oli kuin tuo?
- Heh... No ei oikeastaan... Emo sanoi ja katsoi minua vähän nolona.
- Ihan oikeasti? Kysyi naurahtaen.
- Ihan oikeasti. Täpläturkki sanoi ja painoi kuononsa minun päälakeani vasten.
- Halusin vain tietää, että olet kunnossa... Vaikka näänkin kaiken tuolta ylhäältä.
- ... Minulla on ollut hirveä ikävä sinua... sanoin hiljaa.
- Mmmh... Niin minullakin on ollut hirveä ikävä sinua, ja Pikkupilveä. Ja ystäviäni.. Tunsin lämpimän kyyneleen valuvan päälaelta poskelleni.
- Emo, ethän itke?! Naukaisin ja katsoin emoani silmiin. Hän ravisteli päätään ja hymyili.
- Tammiturkki pitää sinusta hyvää huolta. Hän on sinulle niin... Isoveljellinen, vaikka onkin vanhus. Emo sanoi ja alkoi nauramaan ja minä nauroin perässä.
- Ei hän nyt niin vanha ole! sanoin nauraen. Tuntui hyvältä nauraa taas emon kanssa.
- No okei.... Mutta vanhempi kuin minä! Emo sanoi.
- Hmm.. hehe... no joo... Hymyilin. Täpläturkkikin hymyili. Äkkiä hän alkoi hälvetä.
- Äää... Sanoin äkkiä ja puskin emoani kaulaan. Täpläturkki painoi otsansa minun otsaani vasten.
- Minun on näköjään aika lähteä...
- Minä en halua.. sanoin.
- Heh... Mutta älä vain unohda: olen aina tukenasi. En aijo lähteä mihinkään. Hän sanoi ja nuolaisi minua otsaan. Sitten minua alkoi huipata taas...
- Eh.. ei taas.. mutisin ja pökerryin.

- AAMUTASSU! SINÄ HIIRENAIVOINEN LINTUAIVO HERÄTYS! Tammiturkki karjui korvani juuressa. Säpsähdin hereille ja ensimmäinen asia, minkä tein, oli hyökkäys Tammiturkin kimppuun. Painoin kollin maata vasten, vaikka hän oli minua puolet suurempi.
- Solvaukset ja karjumiset eivät auta TAJUTTOMANA OLIJAA! sähisin ja siirryin mestarini päältä pois.
- Huih... Tammiturkki sanoi ja nousi ylös. Hän katsoi minua, kuin olisi nähnyt juuri haamun. Olin varmaan näyttänyt tosi pelottavalta. Minä ravistelin päätäni j akatsoin mestariani.
- Anteeksi... Mestarilleen ei pitäisi huutaa noin... Sanoin ja menin matalaksi. Tammiturkki katsoi minua hetken, mutta hymyili.
- Ei se mitään. Pikkupilveen alkoi pikkuhiljaa iskeä paniikki, niin aloin karjua korvan juureesi. Minun ei pitänyt haukkua sinua, mutta et näyttänyt heräävän muuten... Minun tässä anteeksi pitäisi pyytää... hän sanoi. Suoristin ryhtini ja hymyilin.
- Ollaan siis vielä väleissä..? kehtasin kysyä varovasti. Tammiturkki virnisti ja tönäisi minua leikkisästi.
- Joo. Väleissä ollaan. hän sanoi ja iski ilkikurisesti silmää.
- Mutta me menemme nyt harjoittelemaan, koska muuten jäät jälkeen HIIIIIIRVEÄSTI etkä pääse ikinä soturiksi!
- Äh, älä puhu tuollaisia! naurahdin ja lätkäisin tassuni mestarini naamalle. Me molemmat nauroimme kun menimme koulutustuokiolle, ja vieläkin, kun lähdimme sieltä. Minulla oli lämmin olo. Sillainen... Samanlainen olo, mitä minulla siinä ihmeen välitilassa oli. Ja se tuntui oikein mukavalta. Kun käperryin omalle paikalleni oppilaiden pesässä, mietin, että katseleekohan emo minua tälläkin hetkellä, vai onkohan hänkin jo nukkumassa. Mutta hänhän lupasi: Hän ei koskaan jätä minua.

// ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄH! x_x Horrrrrrrrrible! xDD Mulla oli joku järkeväkin idis tossa aikasemmassa tarinassa, muttakun oon unohtanu sen, ni nyt tästä tuli tämmönen... x_x *gonna die* Nääh... Kaipa se ihan luettavaa oli...? :DDD

Vastaus:

Olihan se!! >:3 Saat 14kp! Kannattaa muuten kirjoittaa tarinaideat muistiin vaikka kännykän kalenteriin xDD Itselläni täynnä kaikkea outoa biisien nimistä lähtien ;3
♥Lumis

Nimi: Mustatassu, Tuuliklaani

26.05.2013 13:48
Jatkuuu.....



Päällikön pesässä tuli kuolemanhiljaista. Vain Pitkätähden rahiseva hengitys katkaisi sen. "Mustatassu, hae kissanminttua, äkkiä!" Kaarnakasvo sanoi.
Pinkaisin parantajan pesälle, ja otin sieltä jo tututiksi tulleiden yrttien joukosta tuota niin houkuttelevan tuoksuista yrttiä. Otin sen hellävaraisesti suuhuni ettei kallisarvoiset nesteet valuisi hukkaan.Jukoksin takaisin. Kaarnakasvo oli hätistellyt kaikki pois pesästä, niin että hänellä olisi tilaa työskennellä. Hän yritti juuri tyrkyttää Pitkätähdelle ruokaa, mutta tämä käänsi päänsä pois. Tiputin kissanmintut Pitkätähden pään viereen.
"Yrittäisitkö syöttää ne hänelle?", lausahti Kaarnakasvo äkkiä. Ällistyin. Miten hän voisi antaa minun hoitaa päällikköä?? " Älä viitsi olla arka, Mustatassu, tiedän että sinä osaat parantaa", Kaarnakasvo sanoi.
"Okei, minä yritän parhaani" sanoin nielaisten. Töykin lehtiä lähemmäs päällikkömme suuta. "Pitkätähti? " minä kuiskasin. "Kuka.... mit.." hän korahti. "Shh.. Ei tarvitse puhua, syö vain tästä niin olosi paranee". Ilo kuohahti sisälläni kun hän maistoin tuota parantavaa yrttiä. " Hyvä Mustatassu" maukui parantaja. Hän otti minun paikkani päällikön rinnalta. "Syö vähän lisää sitä. Noin. Hyvä" tämä syötti Pitkätähteä kuin pikkulasta.

SEURAAVA AAMU VALKENI sateisena. Suuret pisarat läiskähtivät oppilaiden pesän katolle. Juoksin suoraan Kaarnakasvon luo. Hän ei ollut siellä.
Sen sijaan takaani kuului ääni"Etsitkö Kaarnakasvoa? Hän on mennyt keräämään yrttejä" sanoi taakseni ilmestynyt Aamukukka, yksi kuningattarista. Kiitin ja kumarsin, otin mukaani kissanminntua ja menin Pitkätähden luo. Hän oli jo paljon paremman näköinen. Tuo suki juuri itseään mutta nosti päänsä kun tulin hänen luokseen. Kumarsin kunnioittavasti. "Kuulin, että autoit hyvin Kaarnakasvoa. Hyvin tehty." maukui Pitkätähti. Minä punastuin"Oli vain mukavaa saada auttaa teitä".Päällikkö katsoi minua mietteliäästi. "Olet ollut viimeaikoina paljon enemmän Kaarnakasvon kanssa, kuin oman mestarisi Seittijalan kanssa. Oletko enää kiinnostunut soturin urasta?"
"Totta kai olen, Pitkätähti", mau'uin hätäisesti. Ei kai hän epäile etten ole uskollinen klaanilleni?
"Pidän vain siitä että voin auttaa kissoja". Pitkätähti nyökkäsi. "No, mutta noita minä tuskin tarvitsen enempää", hän osoitti kuonollaan kissanminttukasaa. "Hyvä on, vien ne pois. Mutta sano heti jos voit pahoin, Pitkätähti", nyökkäsin kunnioittavasti ja peräännyin aukiolle. Kaikki oli hämmentävää. Mitä päällikkö tarkoitti sillä, että olenko kiinostunut soturin urasta enää.



Simmone. Ei mikään hulppeen jänskä;)
Mut voisinko seuraavassa tarinassa kirjottaa siitä, kun Kaarnakasvo näkee näyn jossa Mustatassu valitaan parantajaoppilaaksi?:3 Kun Aurinkotähti sanoi että voisin olla parantajaoppilas:)

Vastaus:

Juu sopii :3 Saat tästä 13kp!
♥Lumimyrsky

Nimi: Aamutassu

12.05.2013 20:10
- Ha! Tammiturkki naukaisi kun painoi minut maata vasten. Rimpuilin irti hänen otteestaan.
- Epäreilua! Sanoit, että on minun vuoroni! marisin. Tammiturkki nuolaisi minua rohkaisevasti päälakeen.
- Älä koskaan usko vastustajaa. Vatsa silloin, kun hän kesken taistelun paljastaa vatsansa, jos paljastaa. Sen olikin tarkoitus olla yllätyshyökkäys. Mitä hauskaa tässä sitten olisi? Tammiturkki nauroi. Ravistelin päätäni.
- Olet ihan hullu. Sanoin. Hänen "hulluutensa" oli ihan mukavaa, mutta siinä oli jotakin outoa. Aina kun hän kääntyi, pystyi aistimaan, kuinka hänen mielialansa latistui. Hyppäsin hänen selkäänsä ja tyrmäsin.
- Siitäs sait! Naukaisin leikittelevästi. Menin pois Tammiturkin päältä, ja näin hänen silmänsä. Tälläkertaa katsoin oikeasti hänen silmiinsä ja ne olivat... No.. LAsittuneet. Ihan oikeasti, hän oli surullinen.
- Tammiturkki...? Kysyin hiljaa ja istahdin hänen viereensä. Hän katsoi minuun.
- Mitä? Onko jokin hätänä? hän kysyi. Hän hymyili, mutta minä näins en. Minä näin, kuinka hän tappeli surua vastaan kokoajan.
- Niin, onko kaikki hätänä? Siis sinulla? Kysyin. Tammiturkki katsoi minua hetken, sitten hän kääntyi.
- Sinä siis huomasit... Olet liian nuori ymmärtämään... Hän sanoi ja hymähti. Kävelin hänen eteensä ja katsoin Tammiturkkia suoraan silmiin.
- Hei, isäni on parantaja, joten hänellä ei ole aikaa edes tervehtiä minua, minä menetin emoni jokin aika sitten, minulla ei ole tiedossa olevia sisaruksia, joten mitä olisi, mitä en ymmärtäisi?
- Rakkautta. Et voisi vielä ymmärtää sitä... Tammiturkki sanoi ja käänsi katseensa pois.
- Mutta minä en jaksa katsoa sinua kun olet alamaissa, joten ole hyvä ja kerro, mikä sinua painaa. Sitäpaitsi... Se on ainoa keino saada minut pois kiusaamasta sinua! hymyilin. Tammiturkki huokaisi.
- No.. Jos kerran vaadit... Tammiturkki veti syvään henkeä.
- Päivänä, jolloin Täpläturkki kuoli, minun rakastama kissa jätti minut.. No, se on osittain minuns yytäni... Luulin, että hän oli surmannut emosi. En tietenkään tarkoittanut sitä... Täpläturkin kuolema vain järkytti.. Tammiturkki mutisi. Seuraava vähän järkytti minua:
- Meillä on myös pentuja... Äh... Rakastin Kirskikankukkaa niin paljon... Mutta olen jo pääsemässä siitä yli. Tammiturkki naukui j akatsoi minua. Katsoin Tammiturkkia pitkään ja hiljaa.
- Wow... Ymmärrän... Öm... Kuka on Kirsikkakukka? Vain se jäi häiritsemään minua.
- Hän on emosi toinen parhaammista ystävistä. Tammiturkki vastasi.
- Toinen? Oliko hänellä montakin ystävää?
- Etkö tiennyt? Kirsikkakukka ja Lumimyrsky ovat Täpläturkin parhaimmat ystävät.
- No, jos tiesin, minä en vain muista. Sanoin aj hymyilin. Halusin tavata heidät joskus. En ollenkaan musitanut heitä.. Matkalla leiriin tapahtui eräs erittäin nolo juttu...: Tammiturkki tönäisi minua ja minä lensin puskaan, suoraan selälleni... Eh... Ketun.. läjään... YÄK! Tammiturkki saattoi minut jollekkin pikkupurolle peseytymään. Vesi oli viileää, ja melkein hukuin siihen. No, ainakin puhdistuin kunnolla... Läpimärkänä raahauduin leiriin, suoraan Pikkupilven pesään. Hän oli selkäpäin oviaukkoon. Sain hänen huomionsa aivastamalla.
- Tähtiklaanin nimeen, mitä sinulle on käynyt?! isäni, pikkupilvi, henkäisi ja nuolaisi minua niskaan, mutta sylkäisi samantien.
- Mitä... Missä isnä olet pyörinyt? hän naurahti. Selitin Pikkupilvelle kaiken ja hän vain hymyili. Nuolkin itseäni puhtaaksi parantajanpesässä. Turkkini maistui hirveälle. Ihan sairaalle, mutta oli se pakko tehdä.
- Kuule.. voinko nukkua tämän yön täällä... Haju saattaisi häiritä muita ja se olisi aika.. no.. noloa...
- Tottakai! Olet tervetullu tänne milloin vain! Joten minä nukuin seuraavan yöni parantajan pesässä.

- Aamutassu! Tammiturkki huikkasi leirin toiselta puolelta, nähdessään minut. Nousin ylös paikaltani ja lähdin hölkäten mestarini luokse.
- Kuule, se eilinen tempauksesi.. no.. se oli aika huvittava, oletko... Aamutassu! Tammiturkki huudahti. Syy, miksi hän huusi, oli, koska minä pökerryin keskelle leiriä. Siis kaaduin vain. Vintti pimeni.

// Haa! 8DDD

Vastaus:

Seuraavassa tarinassa vuorossa "Ylösnousemus" XD Saat 16kp! :D
♥Lumimyrsky

Nimi: Mustatassu

30.04.2013 19:49
Piitkäsätä aikaa tarina.. Saattaa olla taidot ruosteessa joten ei tuu mikään paras tarina;D



Auringon ensimmäiset säteet valaisivat kasteiset lehdet. Tallustin puolikuolleena Kaarnakasvon perässä. Hän alkoi aina lehtisateen aikana kerätä järjettömästi yrttejä sairauksien varalle- tällä kertaa olimme kuitenkin vain keräämässä hiirensappea klaaninvanhimpien punkkeihin. Yöni oli ollu levoton. Muutamat pennut-melkein jo oppilaita- olivat jostakin himputista löytäneet ampiaispesän, ja niin he olivat ajatelleet olevansa sankareita, jos keräisivät hunajaa kurkkukipua varten. Olivat kuitenkin vain saaneet ampiaisenpistoksia ja miukuneet koko yön. Kaarnakasvo oli käskenyt minun mennä keskellä yötä etsimään karhunvatukan lehtiä, jotta hän voisi pureskella nesteet pistoksiin. Olin siis viime auringonnoususta lähtien tallustanut Kaarnakasvon perässä. Lisäksi meitä kahta oli vaivannut yksi juttu: Pitkätähdellä oli valkoyskä. Ja paha sellainen. Olimme siis myös etsineet kissanminttua kaksijalkojen maatilalta, mutta sitä emme olleet löytäneet. Mutta onneksi sentään härkkiä oli löytynyt kissanmintun tilalle. Se tosin ei ollut yhtä tehokasta. Nyt kuitenkin tallustimme Mutakynnen jäljessä päällikön pesään. -Sinua ei tarvita täällä,Mutakynsi luimisteli. Hän ei pitänyt siitä, kuinka paljon enemmän olin Kaarnakasvon kanssa kuin mestarini Seittijalan seurassa.-Ei kyllä hän saa tulla mukaani. Hänestä on enemmän hyötyä kuin sinusta, Kaarnakasvo sanoi kireästi.Hän oli selvästikkin ärtynyt. Huomasin etää Mutakynsi olisi voinut upottaa kyntensä Hänen turkkiinsa, mutta rauhoittui kuitenkin. Kiistat unohtuivat kuitenkin, kun näimme Piutkätähden. Hän ei ollut se sama ylväs, kiiltäväturkkinen päällikkö. Turkki ei kiiltänyt, tuoresaalis lojui makuualustan vieressä vain puoliksi näykittynä. Arvasin heti mikä häntä vaivasi. Viheryskä.-Mustatassu, hae härkkiä, heti!,Kaarnakasvo sihahti. Pinkaisin parantajan pesälle. Otin suuhuni ison tupon vihreälehtistä, valkokukkaista yrttiä. Muut kissat katsoivat minua ihmetellen.-Mustatassu, mihin noin kiire? Mitä tuo kasvi sinun suussasi on? Meidän piti lähteä metsästämään, Seittijalka huusi. En vastannut. Kun tuli takaisin, Kaarnakasvo oli nuuskimassa Pitkätähteä. Hätkähdin. Mitä jos hän ei selviäisikään? - Kyllä, tämä on viheryskää.


Jatkan myöhemmin, pitää mennä syömään munkkia ja simaa:)

Vastaus:

Ok :) Saat 13kp!
♥Lumimyrsky

Nimi: Aamutassu

08.04.2013 21:04
Säpsähdin hereille. En vain ollut tottunut kummalliseen hajuun, mikä leijui oppilaidenpesässä... En vieläkään. Olin ollut jo kolme päivää oppilaana, mutta Tammiturkki ei ollut ehtinyt vieläkään kouluttaa minua. Mutta ei minua olisi innostanutkaan... Pesässä oli niin hiljaista ja rauhallista. Kuulin kyllä pesän ulkopuolella temmeltävät oppilastoverini, mutta en halunnut liittyä heidän leikkeihinsä. Hiljainen, rauhallinen ja hieman viileäkin oppilaidenpesä oli karmiva. Pieni kyynel vierähti poskeltani. Hieman nimitysmenojeni jälkeen emoni oli lähtenyt metsästämään. Hän lupasi tuoda minulle oikein pulskan pikkulinnun. Olin vain hymyillyt ja sanonut että onnea, jos tähän aikaan vuodesta löydät mitään. Emo oli vain virnistänyt ja lähtenyt. Aikaa kului. Ilta alkoi pimentyä ja minä aloin jo huolestua. Päällikkö, isäni.. Siis, parantaja ja Tammiturkki lähtivät etsimään häntä. Aikaa kului taas jonkin aikaa. Säpsähdin kun päällikkö tuli ankean tunnelman saattelemana leiriin. Juoksin samantien hänen eteensä ja sanoin: "Mitä on tapahtunut!? Missä em..." Kalpenin. Sitä ei nähnyt turkkini alta mutta silmäni latistuivat kuin salaman iskusta, kun näin emoni ruumiin. Päällikkö ja muut selittivät vuorollaan mitä oli tapahtunut. En pystynyt silloin liikkumaan. Aloin itkemään. Tottakai kaiken kukkuraksi jonkun vanhuksen piti mutista minun kuullen: Jotenkin pahaenteistä, että juuri Täpläturkin tyttären nimityspäivänä hän menehtyi... Minun annettiin surra rauhassa menehtyneen emoni vieressä. Juhlista ei tietenkään tullut mitään ja minulla oli kamala olo. Itkin silloin ja itken vieläkin.
- Ömh, kaikki hyvin? Tammiturkki oli pistänyt päänsä esiin oppilaidenpesään. Hätkähdin.
- No... Kyllä.. Tai siis... ei... Ei ole... vastasin hiljaa. Tammiturkki nyökkäsi sanomatta mitään.
- Oletko sinä kunnossa? sanoin vaihtaakseni puheenaihetta. Tammiturkki oli hetken hiljaa ja nyökkäsi.
- Kuule, lähiaikoina on tapahtunut kaiken näköistä, mutta tulisitko kanssani koulutustuokiolle? Saisimme molemmat ajatukset pois kaikesta muusta. Tammiturkki ehdotti. Katsoin tassujani, mutta sitten hymyilin.
- Se on hyvä idea. Nousin ja seurasin Tammiturkkia. Hän vei minut pienelle aukiolle. Se oli toden näköisesti harjoittelupaikka.
- Opetan sinulle poikkeuksellisesti hieman metsästystä ennen rajojen läpikäymistä. Kohautin olkiani.
- Miten vain. Ja sitten Tammiturkki näytti mallia ja minä seurasin perässä.
- Ei ei ei ei noin! Tammiturkki sanoi nauraen.
- No miten sitten? Kysyin hämilläni.
- Katsos... Tammiturkki kuunteli hetken ja sitten hän kyyristyi. Mestarini oli äkännyt hiiren pusikosta. Hän otti vauhtia ja hyppäsi suoraan hiirtä kohti kynnet ojossa ja... Veti huti. Hiiri vinkaisi ja lähti pakoon. Tammiturkki lähti äkäisenä otuksen perään ja jahtasi sitä kunnes se pakeni pieneen koloon.
- Voihan papana... Hän kirosi. Katsoin tuota touhua sivusta ja aloin hihittää. Tammiturkki vilkaisi minua. Hän oli niin nyrpeä että se sai minut vielä enemmän nauramaan ja oli todellakin lähellä etten ratkennut kahtia. Kaaduin selälleni ja räkätin siinä.
- No nyt yksikään metsän eläin ei tule koko kuuna ulos kolostaan... Tammiturkki sanoi ja hymyili.

Kun vihdoin pääsin pystyyn jouduin pyyhkäisemään tassullani ilonkyyneleen poskeltani. Tammiturkki hymyili.
- Jestas, kestipä kauan.
- Heh.. anteeksi.. Näytit vain niin tollolta että en voinut sille mitään.. Hymähdin. Mestarini nyökkäsi.
- No mitäs neiti sitten ajatteli tehdä koko koulutustuokion? Nyt kun kaikki elukat kuulivat piristävän naurusi kukaan ei tule ennen huomista ulos kolostaan. Hymyilin, mutta ilmeeni kalpeni hetkeksi.
- Kuule... Onko se oikein nauraa... Kun joku on juuri... Kuollut... kysyin hiljaa. Tammiturkki katsoi minua.
- Tottakai. En usko, että Täpläturkki haluaisi sinun itkevän itsesi uneen joka ikinen yö. Hän varmasti haluaisi sinun nauttivan elämästä ja nauravan paljon. Mieti.. Hän varjelee sinua läpi elämäsi. Älä siis heitä sitä hukkaan. katsoin Tammiturkkia pitkään ja hiljaa.
- Oletko varma..? kysyin. Tammiturkki istahti.
- Täysin varma, ja enemmänkin! hän sanoi kannustavasti. Siinä samassa hyppäsin mestarini päälle ja kaadoin hänet.
- Whoa! Hei, kiva taklaus! Tammiturkki naurahti kun hän nousi. Minä puskin mestariani.
- Kiitos. Kiitos oikein paljon! Sanoin ja hymyilin. Tammiturkki hymyili.
- Kuule... En aikonut näyttää sinulle rajoja tänään, mutta jos me kumminkin menisimme tarkastamaan ne?
- Okei, mutta miksi et halunnut näyttää rajoja aikaisemmin? kysyin uteliaasti. Tammiturkki vilkaisi minua.
- Koska menemme Ukkospolulle... Ja ukkospolulla emosi kuoli. Hätkähdin hieman, mutta huokaisin.
- Se... Se on okei. Tammiturkki, en voi vältellä ukkospolkua koko ikääni, tiedäthän? Mestari nyökkäsi ja lähdimme siis kiertelemään rajoja ja Tammiturkki kertoi minulle uskomattomia juttuja ja tarinoita matkallamme.

-.. Ja siitä syystä Varjoklaania pidetään ilkeänä... Vaikka onhan täällä ihan mukavaa porukkaa. Tammiturkki huokaisi. Olimme matkalla leiriin.
- Mutta sehän on epäreilua! Yhtä kaikki Myrskyklaanillakin voi olla ilkeä päällikkö, niinkuin Tuuli- sekä Jokiklaanillakin! Huudahtin vähän nyrpeänä.
- Totta... Muttakun me olemme vain saaneet pahisklaanin leiman ja nyt meidän on elettävä sen mukaan. Tuhahdin.
- Ei sen MUKAAN, vaan sen KANSSA. Kukaan, ei niin kukaan, pakota sinua olemaan ilkeä, ystävällinen tai minkälainen sinä ITSE olet! Se on tärkeintä, mitä itse ajattelet maailmasta, ja mikä paikkasi siinä on! Jokaisella on oikeus unelmiin, eikä klaanikissana oleminen saisi estää unelmiensa toteutumista... Sanoin ja katsoin taivaalle. Tammiturkki katsoi minua.
- Aivan niin. Mutta klaaninsa lakeja täytyy kunnioittaa, kai sen ymmärrät?
- Tottakai! Mutta..
- Jokainen valitsee oman polkunsa. Kyllä. Tammiturkki läpsäisi minua tassulla takaraivoon.
- Heei, mistä hyvästä tuo nyt oli? Sähähdin.
- Siitä, että kuulostat ihan klaanivanhukselta! Tammiturkki nauroi.

// Tähän loppuuu tää... Se.. on... vähän.. outo.. juu... Mä tiedän. Älkää tuomitko, kiltit... ääh, miks ees kirjoitin tän xDDDDD *tahtoo epätoivoisesti kokemuspisteitä* x3

Vastaus:

Outo>>Omaperäinen>>Hyvä xD Toiveittesi mukaan saatan ehkä antaa kokemuspisteitä. ;D Saaaaaat 18kp! :3
♥Lumimyrsky

Nimi: Myrkkytassu, Myrskyklaani
Kotisivut: http://tribecats.suntuubi.com/

31.03.2013 17:49
Aurinko paistoi lämpimästi ja valaisi viherlehden ajan vilkastaman tomuisen leiriaukion.
"Myrskyklaanin kissat, hyökätkää!" ulvaisin kahdelle ystävälleni, Lukkitassulle ja Päästäistassulle.
"Käskystä, Myrkkytähti!" Lukkitassu murisi ja loikkasi kynnet piilossa kohti Oravatassua, yhtä klaanini naarasoppilasta.
Oravatassu oli kuitenkin nopea, ja sai siksi väistettyä ystävääni. Kellanpunainen naaras tarrasi Lukkitassua niskasta ja painoi tuon maahan.
"Lukkijalka!" Päästäistassu, leikissämme Päästäisturkki, ulvaisi ja juoksi rinnallani leikkitappelun keskelle.
Otin kohteekseni Oravatassus siskon Lehtitassun. Pyörähdimme tomuiselle aukiolle painien.
"Älkää antako Myrskyklaanin päästä niskan päälle, he-" Valkotassu("Valkotähti") ulvaisi, mutta lopetti lauseensa, kun Ratamohäntä keskeytti hänet.
"Heidän on aika nimittäin lähteä kuolutustuokiolle", kirjavaturkkinen mestarini sanoi melkein nauraen. "Varjoklaaninkin on paras perääntyä taistelusta, koska heidän on palattava mieluíkuvitusmaailmastaan maanpinnalle; mestarinne nimittäin odottavat."
Nousin ylös ja ravistin tomut pois turkistani ja tapitin mestariani hetken myrkynvihreillä silmilläni.
"Mutta Myrskyklaani ei peräänny Varjoklaanin edessä! Minä, Myrkkytähti, en salli sitä!" sanoin katkerana.
"Myrskyklaani voi palata taisteluun harjoittelun jälkeen, arvon päällikkö." Ratamohäntä sanoi jo tiukemmin minulle.
"Mutta seuraavalla kerralla on Lukkitassun vuoro olla päällikkö!" nurisin katsoen käpäliäni. "Minun päällikkökauteni aikana Myrskyklaani ei peräänny yhdestäkään taistelusta, se on varma!"
"Niin, niin... On oikeasti aika mennä." kirjava naaras maukui minulle ja lähti uloskäyntiä kohti.
Laahustin hänen peräänsä ja mutisin jotain itsekseni. Juuri kun minulla oli hauskaa ystävieni kanssa, piti mennä harjoittelemaan! Elämä on epäreilua!
"Näytän sinulle tänään reviirimme rajat ja selitäin joitakin asioita, esimerkiksi mikä on kotikisu." Ratamohäntä selitti kävellessämme metsän poikki.
Aamupartio, joka koostui Vatukkakynnestä, Nokiturkista ja Tihkuviiksestä, tuli meitä vastaan hiekkakuopan lähellä.
"Älkää käykö tänään Nelipuulla", Vatukkakynsi sanoi lyhyesti, kun ohitimme toisemme.
"Öh, miksi?" Ratamohäntä kysyi pysähtyen.
Partion jäsenet vilkaisivat toisiaan ja Tihkuviiksi selitti:"Siellä on jotain... jotain. Emme oikein ymmärtäneet, mitä siellä oli tapahtunut, mutta..."
"Puhu suoraan!" mestarini ärähti siristäen keltaisia silmiään.
"Tihkuviiksi tässä yrittää sanoa, että löysimme noin viiden kissan ruumiit sieltä. Jokuoli tappanut ne ihan äsken ja yksi niistä näytti olevan Tuuliklaanin joku harhaillut pentu", Nokiturkki sanoi.
"Ahaa, selvä..." Ratamohäntä mutisi turkki pystyssä. "Emme käy siellä, emme tänään. Kiitos."
Jatkoimme sitten matkaa kohti Korkeamäntyjä... tai ainakin luulin niin, koska puut alkoivat olla aika korkeita.

Kun lopulta saavuimme metsän laitaan, katsoin ihmeissäni omituisen korkeita kivisiä... joitakin.
"Mitä nuo ovat?" kysyin ja nyökkäsin kohti outoa kivijuttua.
"Ne ovat kaksijalkojen pesiä, joissa ne asuvat. Myös kotikisut ja koirat asuvat niissä, vaikka yleensä koirat ovat kiinni ulkona pesien pihassa." Ratamohäntä selitti. "Jos näet joskus koiran, pysy siitä kaukana. Tunnistat sen kyllä, koska se haukkuu ja on suurempi kuin me kissat, ainakin siis useimmat koirat ovat suurempia."
Nyökkäsin ja turkastelin vihreillä silmilläni kaksijalkojen outoja pesiä.
"Tuossa ei ole järkeä!" mutisin kun jatkoimme matkaa.
Hölkkäsimme metsän laitaa pitkin joelle, ja osasin jo arvata, että Jokiklaani asui sen toisella puolella.
Nuuhkin ilmaa mestarini käskystä ja kohotin kuonoani. Haistoin pistävän hajun, mutta ymmärsin sen kuuluvan vihollisklaanille. Ratamohäntä kertoi, että jokiklaanilaiset olivat hyviä kalastamaan, eivätkä he inhonneet vettä kuin muut metsässä asuvat kissat.
Näin myös Aurinkokiviksi kutsutun kiviröykkiön, jota Jokiklaani kuulemma yleensä havitteli.
Jatkoimme matkaamme jokea pitkin paikkaan, jota sanottiin Pöllöpuuksi siellä asuvan pöllön takia. Kierroksen aikana Ratamohäntä kertoi minulle hieman Myrskyklaanin entisistä päälliköistä, joista oli kuullut omilta vanhemmiltaan. Esimerkiksi oli Sinitähti, joka oli klaanin keskuudessa ollut hyvin arvostettu päällikkö, Sinitähteä edeltävä kolli Aurinkotähti* ja häntä edeltänyt Mäntytähti, joka oli lähtenyt viimeiden henkensä aikoihin asumaan kaksijalkojen luokse. Ratamohäntä kertoi myös Myrskyklaania terrorisoineesta Tiikeritähdestä, josta tuli Varjoklaanin päällikkö, kun hänet karkoitettiin klaanista sen takia, kun hän yritti murhata Sinitähden. Myös Väärätähti, Leoparditähteä edeltänyt päällikkö, tuli mainittua.
Kiersimme Nelipuun kaukaa ja ssavuimme suoraan Ukkospolulle. Sain tietää, että Varjoklaani asuu sen toisella puolella. Sieltä jatkoimme syvemmälle Myrskyklaanin metsään ja sain nähdä Suuren vuorivaahteran sekä Käärmekivet.

Kun kierros viimein oli tulossa päätökseensä, aurinko alkoi jo olla painunut kokonaan mailleen. Käpäläni olivat aivan turrat, koska en ollut tottunut kävelemään niin pitkää matkaa ihan putkeen.
Ratamohännän esitellessä vielä Hiekkakuopan, minä olin jo keskittynyt katsomaan puussa istuvaa naakkaa, joka ei ollut vielä huomannut minua. En kuitenkaan tiennyt, että ehtisinkö saada sen kiinni, jos yrittäisin kiivetä puuhun(en osannut vielä, en ainakaan äänettömästi).
"Myrkkytassu, kuunteletko sinä?" Ratamohäntä kysyi erään pusikon juurelta.
"J-joo...!" vastasin nopeasti ja loikkasin jaloilleni. Iltainen viilenevä tuuli vavisutti ympärillämme olevien puiden lehtiä ja oksia.
"Illalla taitaa sataa..." mestarini tuumasi katsellessaan taivasta, jonne kerääntyi tummia pilviä.
"Joo, ahaa." sanoin aika mielenkiinnottomasti. "Voimmeko palata leiriin?"
"Joo." kirjava naaras vastasi ja juoksimme ylös kuopasta. Hiekka valui käpälieni alla kohti kuopan pohjaa, ja minun oli vaikea päästä sieltä ylös. Lopulta kuitenkin pääsimme leiriin ja sain luvan syödä. Otin saaliskasasta nopeasti hiiren ja menin syömään sen oppilaspesälle Lukkitassun ja Päästäistassun luokse.
"Iltaa, Lukkitähti! Saanko aterioida kanssanne?" kysyin virnistäen, mutta asetuin ennen vastauksen saantia Päästäistassun vasemmalle puolelle.
Syödessämme kerroimme toisillemme päivän tapahtumista.
Vasta omalla sammalvuoteellani muistin partion huomaaman oudon tapahtuman Nelipuulla. En kuitenkaan jaksanut sen enempää miettiä asiaa, koska nukahdin pian.


//Tuo mainitsemani "Aurinkotähti" on siis kirjassa Bluestar's Prophecy, jossa hahmo on nimeltään Sunfall ja myöhemmin Sunstar, koska Pinestar(Mäntytähti) lähtee kaksijalkojen luokse. x)
Anteeksi pienet juonipaljastukset, mutta en keksinyt tarinaani muutakaan sisältöä nyt aluksi!

Vastaus:

Ei juonipaljastukset minua ainakaan haittaa kun ahkerasti luen niitä itsekin. ;DD Muuten tosi kiva tarina. Saat tästä 19kp! :)
♥Lumimyrsky

Nimi: Fazer

09.03.2013 18:52
ANTEEKS SOTTAAN VIEKKUA JOO! xD Mun on pakko laittaa tää tähän!!!! Kirsikkakukka!!!! TON PAREMPAA LOPPUA MÄ EN OIS VOINU TÄPLIKSELLE TOIVOA! Ihana! Kiitos!! :D

Nimi: Kirsikkakukka

01.03.2013 17:37
Vaahteratassu lähti kuukivelle tänä aamuna. Lumimyrsky oli painunut jo partioon Kuuratassun kanssa,kun heräsin.Ahmatassu taas oli kuulemma Tomuturkin ja Oravatassun kanssa harjoittelemassa vaanimista.Kuuratassun kohtalo harmitti minua vähän; Lumimyrsky oli päättänyt,että Ahmatassua koulutettaisiin enemmän. Kollihan oli tuoreempi oppilas. Jottei mustavalkoinen naaras kuitenkaan aivan laiskistuisi,hän joutui ravaamaan partioissa lähes päivä rytmillä.
"Kirsikkakukka!"Harmaaraita huusi.Kohotin katseeni käpälistäni,ja sammal pallosta,jota oli pyöritellyt tassullani.
"Näytät olevan vailla puuhaa,"Hän maukui.Kohautin lapojani,ja virnistin.Arvasinhan.
"Joo,niinkai,"Maukaisin,ja nousin pystyyn pudistellen hetken lumenvalkoista turkkiani.
"Menisit metsästämään,"Hän ehdotti.Vilkaisin häntä epäilevästi.
"Sinun sijasta johonkin partioon?"Nau'uin kysyvästi.Harmaaraita virnisti vuorostaan.
"Joo,"Hän toisti,"Minun pitäisi mennä Valkotassun ja hänen mestarinsa kanssa harjoittelemaan taistelu liikkeitä,mutta Lumimyrsky käski partioon."
"Mitä jos kysyisit Ratamohäntää? Minä ajattelin saalistaa yksin,"Mau'uin.Harmaaraita nyökkäsi,ja viittoi kilpikonnakuviollisen soturin luokseen.Katselin ympärilleni.Tihkuviiksi ja Nokiturkki olivat nähtävästi toisessa metsästyspartiossa,mutta Kirkassydän ja Pilvihäntä nukkuivat yhä yhtenä keränä.Hyvä,ajattelin,vaikka lähtisin,niin leiriin jää tarpeeksi sotureita.Jokiklaanin ja varjoklaanin uhka kävi päivä päivältä tukalemmaksi. Luojan kiitos Tuuliklaanilla oli sentään jotain kunnioitusta,vai oliko ? Voisin vannoa että olin haistanut muutama kuu sitten Tuuliklaanin metsästyspartion meidän rajamme tyvessä nelipuulla.
"Tähtiklaani auta,"Mutisin,ja loikin kohti piikkiherne tunnelia.Näin kuinka Kirkassydän räpäytti korvaansa unissaan,ja haukotteli sitten.Ehdin kuitenkin mennä ulos leiristä,ennen kuin hän heräsi kokonaan.Maistelin ilmaa kitalakeni aistimilla. Se tuntui raikkaalta ja kostealta.Jotain epäilyttävää siinä kuitenkin oli. Jotain,jota en tunnistanut. Kohautin lapojani,ja jatkoin matkaani kohti nelipuuta. Uskoakseni sieltä löytyisi vähän riistaa näinkin kosteana lehtisateen ajan päivänä. Erotin Lumimyrskyn hajun jostain ukkospolun suunnasta. Jatkoin matkaani välittämättä,hänhän oli partiossa. Kuuratassu ryntäsi ohitseni karvat pörrössä.
"Kirsikkakukka! Juuri sinua etsin,Lumimyrsky,hän...*puusk*
.."Kuuratassu hölötti. Karvani nousivat pystyyn.
"Mitä?"Kysyin terävästi,ja sitten aistin sen 'jonkin epäilyttävän'.
"Verta!" Sihahdin,ja säntäsin juoksuun. Lumimyrsky oliko hänellä jotain? Ei,en suostunut uskomaan sitä. Onneksi kun pääsin perille ystäväni oli kunnossa,mutta naaraskissa joka oli hänen edessään vuoti verta,ja hänen kyljessään oli suuri punainen hirviön käpälän jälki. Musta-valko-oranssi sotkussa oleva turkki erottui juuri ja juuri takkuuntuneen verisen karvan alta.Naaras hengitti vielä vähän.Hänen silmänsä olivat kivusta sirrillään.
"Täpläturkki!"Ulvaisin,ja säntäsin Lumimyrskyn viereen. Lumimyrskyn keltaisten silmien ilme oli niin surullinen,ja hänen käpälänsä olivat aivan varjoklaanin soturin veren sotkussa,mutta ystäväni ei välittänyt. Tajusin Täpläturkin taistelevan hengestään.
"Sinä selviät,Tuhkamarja.."Kakistelin.Täpläturkki pudisti heikosti päätään.
"Ei,"Hän kähisi säröisellä äänellä.Lumimyrsky upotti kuonon varjoklaanilaisen ystävämme turkkiin,ja kyyneleet valuivat hänen silmä kulmistaan. Tajusin itsekkin itkeväni.
"Selkäranka on poikki,sen tuntee tässä,"Lumimyrsky maukui hiljaa.Lysähdin kyljelleni.
"Näin hänet rajan toisella puolen,ja hän yritti tulla tänne minun luokseni,mutta hirviö.."Lumimyrsky maukui heikolla äänellä,ja ymmärsin mitä oli tapahtunut.Tieto iski minuun päänläpi rysähtävänä valkoisena salamana.Täpläturkki kuolisi,eikä mitään olisi tehtävissä.
"Olen,olen pahoillani siitä mitä sanoin,"Mau'uin hiljaa.
"Ja minä siitä,että yritin pyytää sinua tänne,"Lumimyrsky maukui syyllisen kuuloisena kaiken surunsa allakin.
"Ei Lumimyrsky; minä päätin sen itse,ja Kirsikkakukka,tiedän että suojelit vain pentujasi..Veisittekö ruumiini sitten varjoklaaniin?"Täpläturkki kysyi hiljaa,ja henkäisi.Hän alkoi selvästi heiketä.Luimistin korvani päätäni vasten.
"Sielä varmasti hypitään riemusta,kun kaksi myrskyklaanilaista kantaa varjoklaanilaisen ruumiin leiriin?"Murahdin,"Mustatähti repii turkkimme riekaleiksi!"
Täpläturkki pihisi hiljaa hyväntahtoisesti.Hän nauroi.Hänen silmänsä olivat edelleen aika eloisat,mutta silti hän alkoi näyttää väsyneeltä.
"Pentuni,sanokaa että rakastin heitä,ja te kaksi olitte parhaat ystäväni..Menisin vaikka suohon teidän takianne,"
"Niin sinä menit,mutta vain ukkospolulle,"Lumimyrsky maukui hiljaa silmät ummessa.
"Älä syytä itseäsi,senkin höhlä karvapallo,"Täpläturkki murahti,ja yritti läimäistä häntä korvalliselle,mutta voima ei riittänyt.
"Viekää minut varjoklaaniin.."Hän sihisi viimeisillä rippeillään.
"Älä jätä meitä!" Mau'uin.Ihmettelin,ettei suru vielä ollut lamauttanut ääntäni.
"En,en ikinä.Tähtiklaani? Kai tajuat? Kirsikkakukka,minä lupaan kunniasanallani virnuilevan sinulle vielä pilvistäkin,"Hän maukui,ja virnisti,mutta irvisti samalla,"Ja sama sinulle Lumimyrsky,ette pääse minusta eroon,vaikkemme näe enää kokoontumisissa.."
"Emme näe sinua OLLENKAAN!"Lumimyrsky ulvahti.Painoin kuononi Täpläturkin kylkeen.Veri sotki turkkini,ja paakkuutti karvani,mutten välittänyt.
"Pötyä,muista Lumimyrsky,sydän."
"Minun sydämmelläni ei ole silmiä,"Huomautin äänekkäästi.
"Niin,Kirsikkakukka,sinä olet aina ollut sokea,"Täpläturkki maukui,ja hetken hymyilimme kuin pahaiset oppilaat. Sitten soturin silmät painautuivat kiinni.
"Muistakaa; varjoklaaniin,ja Lumimyrsky,on hienoa että sinä olet varapäällikkö,Kirsikkakukka,olisi mukava ollut tavata pentujasi enemmän,mutta ymmärrät että olen varjoklaanista..Ja Pikkupilvi.."
"Joo,selvä,"Lumimyrsky naukui.
"Nähdään sitten tähtiklaanissa,"Täpläturkki maukui pihisevästi,"Tähtiklaani valaiskoon polkunne!"Hän maukui ja painoi silmänsä kiinni.
"Kuuluisat viimeiset sanat,"Murahdin,ja oletin että Täpläturkki hymyilisi vielä,mutta hän oli ilmeetön.Lumimyrsky töykkäsi häntä kylkeen.Keho liikahti,muttei omasta tahdostaan.
"Hän on poissa,"Lumimyrsky ulvaisi.Hetken painoimme kuonojamme hänen turkkiaan vasten,kunnes kaikki lämpö katosi hänen ruumiistaan. Jokin rapisi pusikossa.
"Varjoklaanilainen,Kuuratassu puhui totta,"Kuulin Pilvihännän äänen. Kohotin katsettani,ja näin Aurinkotähden varustaman partion.Nuolaisin huulipieliäni,ja maistoin Täpläturkin suolaisen veren maun kielelläni.
"Hän on kuollut.Jäi hirviön alle,"Selitin hiljaa.Lumimyrsky kyhjötti aloillaan,ja taivutti korviaan taakseppäin.Tuhkanmarja tökkäsi Täpläturkin kylkeä.
"Selkäranka katki,"Selitin,"Hän oli ystävämme,"Jatkoin,ja osoitin hännälläni Lumimyrskyä.Huolestunut katseeni tuntui peilautuvan Tuhkamarjan omista.
"Tules,Lumimyrsky haetaan sinulle vähän unikonsiemeniä.."Parantaja maukui,ja kampesi valko-oranssia naarasta pystyyn.
"Hän pyysi viemään ruumiinsa varjoklaaniin,"Kerroin nollen käpälästäni verta.Aurinkotähti nyökkäsi.
"Pilvihäntä,mene sinä,olet tarpeeksi vahva,jos varjoklaani hyökkääkin,ja sen lisäksi se ei saa näyttää liikaa hyökkäykseltä,tai varoitukselta,joten kaksi kissaa on ihan hyvä.
"Kolme,"Korjasin,ja osoitin Täpläturkkia.Aurinkotähti räpäytti silmiään,muttei sanonut mitään.Nostin Täpläturkin lavoilleni,ja Pilvihäntä tarttui naaraan niskanahkaan.Aloimme viavalloisesti kävellä smaan tahtiin.Aurinkotähti katsoi huolestuneena,kun odotimme tilaisuutta ylittää ukkospolkua.Pilvihäntä tarjoutui kantamaan ystäväni tien yli,ja hän juoksi ensimmäisenä.Katselin pelokkaana ohi vilahtavia hirviöitä.Juuri tuollaisesta oli Täpläturkki katkaissut selkänsä.Jäiset väreet kulkivat pitkin turkkiani,ja ravistin sitä.Sitten juoksin täyttä häkää yli.Pilvihäntä ojensi minulle otetta Täpläturkin kyljestä,mutta tyydyin nostamaan hänen vatsansa minun selkääni,ja kannoin häntä hetken.Pilvihäntä oli loistava jäljittäjä,hän haistoi lähestyvän metsästyspartion jo kaukaa.Tunsin siinä tuttuja hajuja ; ainakin Tammiturkin ja Mustatähden.Vatsani heitti volttia nähdessäni musta jalkaisen päällikön kävelevän esiin.
"Mitä tämä on!?"Hän tivasi.
"Täpläturkki jäi auton alle,kun hän jahtasi oravaa,joka loikki meidän puolelle,"Selitin.Valetta.Kertoisinko,että Täpläturkki olisi pettänyt klaaninsa..?
"Ihan varmaan.MINÄ tiedän,että tämä niin sanottu soturi yritti päästä joko sinun tai Lumimyrskyn juttusille!"Kuulin.Yllätyksekseni se oli Tammiturkki.
"Jaa,mistäs sinä muka teidät!"
"Myönnä pois,sinä murhasit hänet!"
"MITÄH?! EN TODELLAKAAN! Hän osui hirviöön!" Sähisin.Tammiturkin silmät leiskuivat.Mikä hänellä oli?
"Miksi murhaisimme toisen soturin?"Pilvihäntä sylkäisi,"Ajaisimme matkoihimme! Varjoklaani se julmaklaani on,Mustatähti,sinä murhasit sen Kiviturkin,Eikä kukaan meistä!"
Paljastin hampaani,ja laskin varjoklaanin soturin maahan päällikkönsä eteen.
"Kysykää vaikka parantajaltanne,kukaan kissa ei saa selkärankaa noin katki,ja sitä paitsi nuo jäljet eivät ole kissan kynnet,vaan hirviön käpälänjälki,"Puollustelin.Pikkupilvi työnsi päänsä esiin.
"Kutsuttiinko minua..? TÄPLÄTURKKI !"Kissa rääkäisi. Niin,tietysti! Pikkupilvi oli ollut Täpläturkin kumppani,ennen kuin hänestä tuli parantaja! Hän nyökkäsi vahvistaakseen lausuntani.
"Menkää,"Mustatähti maukui hiljaa.Käännyin häntä huiskien vihaisesti ympärilleni.Tammiturkki loikki luokseni.
"Täpläturkin kuolema järkytti..."
"Seli seli,olen kyllästynyt sinuun! Jätän sinut !" Sähisin hurjistuneesti,ja loikin pois jättäen tyrmistyneen kollin taakseni. Minun pentuni eivät koskaan tulisi enää tapaamaan tuota petturia!



// Kirsikan historian lyhyin tarina IKINÄ - mutta en jaksanut tehdä pidempää,kun tätä oon ollut kirjottamassa ties monennettako kuukautta,eikä inspistä ilmaannu.. u_u

Vastaus:

Ei edes ollut lyhyt! Melkeen rupesin parkumaan kun Täplis kuoli *Snif*. Saat 24kp! :D
♥Lumimyrsky

Nimi: Myrskytuuli(Myrskyklaani)

23.10.2012 18:56
//Älä sittenkään arvostele tuota edellistä tarinaani, Aurinkotähti! Ne linkit siinä eivät toimi ja unohdin siitä pari kohtaa, vaikka olenkin niin hartaasti suunnitellut näitä tarinoita. :X Arvostele sen sijaan tämä:

Luku 25, Järvireviiri:

Ravasimme avaran viljapellon halki Tuhkamarjan perässä. Parantaja tuijotti yhtä ainoaa taivaalla loistavaa tähteä ja kiirehti eteenpäin. Tuo yksi, yön ensimmäinen tähti, johtaisi meidät uudelle reviirille. Matkamme oli loppusuoralla.
Olimme joutuneet jättämään kotimetsämme, kun kaksijalat olivat alkaneet tuhota sitä. Lähdimme Korkokivien yli etsimään uusia reviireitä kaikille neljälle kissaklaanille.
Matkan aikana olimme saaneet joukkoomme uusia jäseniä, kuten esimerkiksi viisi kujakissaa suuresta Kaksijalkalasta. Klaaneihin oli myös eräässä vaiheessa liittynyt yli kymmenpäinen joukko kissoja, jotka ennen klaaneihin liittymistä olivat kannibaaleja. Tuossa joukossa oli eräs Star-niminen valkoinen, harmaaraidallinen ja keltasilmäinen naaraskissa, joka jostakin syystä veti minua puoleensa enemmän kuin hänen olisi ystävänäni pitänyt. Eräs Night-niminen entinen kannibaalikissa kuitenkin oli juuri tänään pitänyt minulle puhuttelun aiheesta "Star on minun puolisoni". En halunnut Nightista vihamiestäni, joten olin myöntynyt olemaan pelkästään ystävä Starille.
"Olemme varmasti pian perillä." Tuhkamarja hoki melkein koko ajan itsekseen. Me kaikki halusimme päästä uuteen kotiin ja elää taas rauhassa elämäämme, kuten silloin, kun olimme vielä entisillä reviireillämme, ennen kaksijalkoja, karhuja ja koiria, ja niiden aiheuttamaa kuolemaa.
Katsoin kirkasta tähteä, joka loisti edessämme taivaalla. Se oli erään ennustuksen lupaama Tähtiklaanin päällikkö - tai niin me kaikki ainakin uskoimme.
"Kestääköhän vielä kauankin, ennen kuin pääsemme uuteen kotiin?" valkoturkkinen naarassusi Lumisielu kysyi. Hän oli melkein ainut ystäväni klaanissa, jos Staria ei laskettu. Olin löytänyt Lumisielun pentuna Suurelta vuorivaahteralta. Siitä oli noin puolitoista vuotta aikaa. Kuin ihmeen kaupalla Lumisielu oli päässyt Myrskyklaanin jäseneksi ja saanut nimekseen Lumitassu. Minusta oli tullut hänen mestarinsa.
"En tiedä." vastasin. "Toivottavasti ei."
"Niinpä." Lumisielu sanoi ja vilkaisi kirkasta tähteä. "Haluaisin jo asettua jonnekin mukavaan, lämpimään pesään ja tuntea oloni turvalliseksi ja kotoisaksi."
"Niin minäkin." Star kommentoi. "Tällainen loputon ravaaminen on tylsistyttävää, kun ei ikinä tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu - tarkoitan sitä, että jääkö joku hirviön alle tai tuleeko jokin este tai vastaava estämään matkan jatkumista."
"Se tässä onkin juuri niin kamalaa, kun ei tiedä, milloin joku heittää henkensä." Lumisielu sanoi hiljaa, jotta vain minä ja Star kuulisimme. Mutisimme jotakin vastaukseksi. Emme enää puhuneet paljoa mitään siitä eteenpäin. Voimat olisi parempi säästää matkantekoon.
Suuri viljapelto loppui yhtäkkiä, ja edessämme oli Ukkospolku. Sen päällä jyrisi melkein taukoamattomasti hirviötä.
"Voi ei! Ei taas Ukkospolun ylitystä!" joku parahti kissajoukosta.
"Meidän on pakko mennä sen yli, jos aijomme seurata Tähtiklaanin päällikköä." Tuhkamarja maukaisi. "Minä ainakin menen yli."
Tuhkamarja kyyristyi aivan Ukkospolun laitaan ja tarkkaili hirviöitä. Heti, kun hirviöjonoon tuli pieni väli, parantaja loikkasi Ukkospolulle ja nilkutti sen yli. Hän ehti toiselle puolelle muutamaa sekuntia ennen kuin seuraava hirviö jyristi ohi. Tuhkamarja kääntyi klaanilaisia kohti ja maukui kirkkaalla äänellä:"Tulkaa vain! Ei se ole niin paha!"
Nyt kun parantaja oli toisella puolella Ukkospolkua, muutama muukin myrskyklaanilainen kyyristyi sen laitaan ja seurasi häntä.
"Hyvä on." Aurinkotähti maukaisi totisena. "Kaikki myrskyklaanilaiset, mennään yli!" Hän johti klaaninsa polun laitaan ja jakoi meidät pieniin ryhmiin, jossa oli enintään kymmenen kissaa. Ryhmiä tuli yhteensä viisi. Sitten hän käski meitä menemään tietyssä järjestyksessä yli numeroimalla ryhmät yhdestä viiteen. Minä kuuluin Lumisielun kanssa toiseen ryhmään. Suurin osa Myrskyklaaniin liittyneistä kannibaaleista oli ensimmäisessä tai toisessa ryhmässä(Star kuului ensimmäiseen Nightin ja Northin kanssa). Kokeneet ja vetreät soturit saivat avustaa klaaninvanhimpia tai kantaa pentuja varmuuden vuoksi, vaikka nuorimmat pennut olivatkin noin viiden kuun ikäisiä. Minun piti auttaa klaaninvanhimpia(Hallaturkkia, Kirjohäntää, Pilkkuhäntää ja Pitkähäntää) Huurresielun, Okakynnen, Nokiturkin ja Tihkuviiksen kanssa. Loput ryhmästä kantoivat ja vartioivat pentuja, jotta he pääsisivät turvallisesti yli, eivätkä lähtisi poukkoulemaan minne sattuu nähdessään hirviön.
Aurinkotähti oli ensimmäisessä ryhmässä. Hän tarkasteli jo Ukkospolkua muiden ryhmäläistensä kanssa. Hirviöitä tuli kummastakin suunnasta pitkä jono, mutta ei kestänyt kauaakaan, kun tuli lyhyt tauko jonka aikana Aurinkotähden johtama ensimmäinen kissaryhmä meni ylitse. He pysähtyivät polun toisella puolella olevien pensaiden suojaan ja kääntyivät kannustamaan seuraavaa ryhmää ylitse.
Jännitin lihakseni ja menin Lumisielun viereen aivan polun reunaan. Katsoin ties kuinka monennen kerran tämän matkan aikana erilaisia luonnottoman värisiä hirviöitä, jotka jyristivät Ukkospolkua pitkin. Edellisenä päivänä Ukkospolkua ylittäessäni olin melkein jäänyt hirviön alle. Takakäpäläni oli silloin venähtänyt, kun hirviö oli raapaissut sitä etutassullaan. Siitä oli myös vuotanut vähän verta. Onneksi kuitenkin oli olemassa parantajia. En pitänyt Ukkospoluista enkä hirviöistä enkä mistään, mikä liittyi kaksijalkoihin, mutta ei se varmaan mikään ihmekään ollut.
"Nyt!" joku huudahti merkiksi. Loikkasin toisen ryhmän mukana Ukkospolulle. Menin Hallaturkin luokse ja tuin häntä, kun hän räpiköi Ukkospolun ylitse. Toinenkin ryhmä pääsi turvallisesti toisen puolen pensaiden suojiin.
Kolmaskin myrskyklaanilaisryhmä tuli turvallisesti yli.
Neljännen ja viidennen ryhmän kohdalla oli pitkät tauot, joten he pääsivät tulemaan melkein peräkkäin meidän muiden luokse.
"Tuletteko?" Aurinkotähti kysyi toisella puolella olevilta kolmen klaanin kissoilta.
"Tietenkin tulemme." Tiikeritähti murahti vastaukseksi. "Meidänhän on pakko, jos aijomme päästä niille uusille reviireille, vai mitä?"
"Niin. Totta." Aurinkotähti sanoi.
Myrskyklaani perääntyi kohti pensaiden toisella puolella avautuvaa peltoa, kun Varjoklaani valmistautui tulemaan polun yli. Varjoklaani oli paljon pienempi kuin Myrskyklaani, joten heille Ukkospolun ylittäminen oli helpompaa. He tulivat yli kolmessa kuudesta kahdeksaan kissan kokoisissa ryhmissä. Pian Ukkospolun toisella puolella olivat enää Tuuliklaani ja Jokiklaani.
"Me olemme seuraavat." Leoparditähti maukui Pitkätähdelle ja asettui Ukkospolun laitaan. Hän puolitti klaaninsa, vaikka se ei ollut paljoa Myrskyklaania pienempi. Hän selvästikin luotti siihen, etteivät hänen klaanilaisensa jäisi hirviöiden alle. Eivätkä he jääneetkään. Jokiklaanikin pääsi helposti yli parin minuutin mittaisen tauon aikana, jolloin hirviöitä ei tullut melkein lainkaan.
Pitkätähti katsoi Ukkospolkua, jonka toisessa päässä alkoi taas erottua hirviöiden hahmoja. Hän rohkaisi klaaniaan sanomalla, että he olivat nopeita ja ketteriä, eikä hirviöillä olisi mitään mahdollisuuksia saada heitä kiinni. Sitten Tuuliklaanin mustavalkoturkkinen päällikkö jakoi klaaninsa kolmeen osaan ja meni itse ensimmäisten kissojen mukana odottamaan sopivaa ylityshetkeä. He joutuivat odottamaan kauan, mutta lopultakin hirviöiden jono katkesi hetkeksi, ja Pitkätähti antoi käskyn juosta yli. Tuuliklaanin klaanivanhimmatkin pinkoivat kovaa vauhtia toiselle puolelle. Hirviöt eivät ehtineet tulla kovinkaan lähelle Tuuliklaanilaisia, ennen kuin he katosivat niiden näköpiiristä pensaiden alle.
Pitkätähti huusi jotakin kannustavaa lopulle klaanilleen polun yli. Seuraava osa tuli odottamaan ylittämishetkeä. Heille tarjoutui täpärä tilaisuus, kun hirviöjono katkesi taas kerran hetkeksi. He käyttivät tilaisuuden ja lähtivät juoksemaan yli. Heidän ei olisi kuitenkaan pitänyt tehdä sitä, sillä hirviöt olivat liian lähellä, kun he lähtivät juoksemaan polun yli. Ensimmäiset ja keskellä juoksevat ehtivät täpärästi yli, mutta viimeisiksi jättäytyneet joutuivat jarruttamaan juoksuvauhtinsa tai loikkaamaan epätoivoisesti eteenpäin toivoen, ettei heille kävisi kuinkaan.
Klaaninvanhin nimeltä Aamukukka huudahti peloissaan, kun hän näki, että hirviö tuli suoraan häntä kohti. Sen käpälät päästivät kirskuvaa ääntä, kun se yritti pysäyttää vauhtinsa.
"Ei! Apua!" Aamukukka kiljui. Hänen takanaan oleva tummanruskeaturkkinen entinen kujakissa Jack huudahti jotakin, mistä varmaan kukaan ei saanut selvää hirviön jarrutuksesta kuuluvan kirskunnan yli. Jack loikkasi kohti Aamukukkaa ja tönäisi hänet toisen puolen pensaikkoon. Hän koukisti takajalkansa ja yritti loikata sivuun, mutta hirviö törmäsi häneen. Tummanruskea kissa lensi ilman halki Ukkospolun reunaan. Hän rääkäisi kuuluvasti.
Hirviö pysähtyi, mutta jatkoi kohta välinpitämättömästi matkaansa Ukkospolkua pitkin.
"Jack!" Ukkospolun ensimmäisessä Tuuliklaanin ryhmässä ylittänyt Kynsipuoli Flash huusi ja juoksi Ukkospolun viertä veljensä luokse. Hän mutisi jotakin ja kosketti etutassullaan Jackin kylkeä saaden tuon parahtamaan. Flash yritti saada veljensä nousemaan pystyyn tukemalla tuota, mutta heti, kun Jack oli päässyt vähänkin pystyyn, hän lysähti takaisin maahan kivuliaasti ähkäisten.
"Tulkaa apuun!" Flash huusi meille. Kaarnakasvo lähti pensaiden suojista ja meni kahden Ukkospolun reunassa olevan kissan luokse. Hän yritti saada Jackin nousemaan vielä pari kertaa jaloilleen, kunnes totesi, että yritys oli toivoton. Hän alkoi jutella jostakin kahden kissan kanssa.
"Ei! Kyllä hänet on saatava kuntoon!" Flash huusi. Kaarnakasvo pudisti päätään ja palasi hetkeksi pensaikkoon.
"Jackin kylkiluut ovat murtuneet." Tuuliklaanin parantaja selitti kaikille. "Hän ei voi enää liikkua. On ehkä parasta lopettaa hänen kärsimyksensä."
Tuuliklaanilaiset maukuivat surullisesti, kuten tekivät myös muut kujakissat, jotka olivat eläneet elämänsä suureksi osaksi muunmuassa Jackin kanssa.
Kaarnakasvo epäröi, mutta otti eräältä Tuuliklaanin oppilaalta yrtikäärön ja palasi takaisin Jackin ja Flashin luokse. Hän laski käärön Jackin eteen ja avasi sen. Pystyin erottamaan jotakin punaista käärön päällä.
"Kuolonmarjojako?" kysyin järkyttyneenä Lumisielulta, joka oli minua suurempi ja korkeampi ja näki siksi paremmin.
"Luulen niin. Ainakin ne ovat marjoja." Lumisielu sanoi hiljaa.
Kaarnakasvo tarjosi pari marjaa Jackille, mutta Flash asettui hänen eteensä ja sähähti parantajalle.
"Jack on vahva! Hän kyllä pystyy tulemaan mukaamme, vai mitä?" Flash sanoi ja osoitti kaksi viimeistä sanaa Jackille.
En oikein kuullut Jackin vastausta, mutta hän yritti vielä nousta ylös tuloksetta.
"Minä voin vaikka kantaa sinut." Flash sanoi epätoivoisena, mutta Jack pudisti päätään ja vastasi:"Ei. Olisin vain pelkkä hyödytön taakka. Menen mieluummin Tähtiklaaniin kuin elän näin." Hän kurotti kohti yrttikääröä, mutta Flash laittoi käpälänsä hänen kuononsa eteen.
"En voi antaa sinun tappaa itseäsi." Flash murahti ja yritti kammeta veljensä pystyyn, jotta voisi ottaa tuon selkäänsä. Jack ei suostunut enää nousemaan.
"Olen tehnyt jo päätökseni." hän sanoi ja tuuppasi Flashin tieltään päästäen samalla kivuliaan miukaisun. Jack nappasi nopeasti pari marjaa suuhunsa ja nieli ne kokonaisina.
"Ei! Senkin hölmö!" Flash karjaisi.
Jack alkoi kouristella ja kakoa ja hänen suustaan valui jotakin vaahtomaista kuin vesikauhuisella. Hän lopetti pian ja jäi paikoilleen.
Flash painautui hänen turkkiaan vasten ja huusi taivaalle. Hän makasi siinä jonkin aikaa ennen kuin Kaarnakasvo alkoi tuuppia häntä ylös, jotta Jackin ruumis voitaisiin haudata.
"Sinä annoit nuo kuolonmarjat hänelle. Annoit hänen tappaa itsensä." Flash murisi Kaarnakasvolle ja otti Jackin ruumista niskasta kiinni. Hän raahasi ruumiin pensaiden alle ja alkoi kaivaa sille kuoppaa. Deinara, joka oli Flashin kanssa enää ainoana jäljellä viidestä klaaneihin liittyneestä kujakissasta, meni auttamaan Flashia. He saivat kuopan melko nopeasti valmiiksi ja laskivat Jackin sinne. Flash nuolaisi veljensä päätä ja alkoi sitten peittää kuoppaa.
Klaanilaiset olivat kerääntyneet kuopan ympärille ja alkoivat sanoa hyvästejä kuolleelle.
"Tämä on minun vikani. Hän tuuppasi minut pois hirviön alta ja kuoli pelkästään sen takia, minun, joka olen vanha ja raihnainen..." Aamukukka uikutti.
Loputkin Tuuliklaanista olivat jo tulleet Ukkospolun yli. He lohduttivat Aamukukkaa ja saivat vanhan naaraan hiljenemään ja pitämään syytökset sisällään.
Pitkätähti piti tavallisen hautajaispuheen:"Tähtiklaani, ottakaa tämän kissan henki luoksenne ja antakaa hänen elää joukossanne yhtenä teistä. Jack, olit urhea soturi ja kuolit pelastaaksesi Aamukukan hengen. Klaani kunnioittaa sinua ikuisesti."
Sitten päälliköt patistivat meitä jatkamaan matkaa. Menimme pensaiden toiselle puolelle, missä eteemme avautui uusi pelto. Tuhkamarja tarkasteli taivasta ja löysi pian uudestaan sen kirkkaan tähden, jota meidän piti seurata. Nyt taivaalle oli alkanut syttyä monta uutta tähteä. Seurasimme nyt päälliköitä avaran nummen halki kohti sen toisella puolella olevaa Ukkospolkua.
Jotkut osat pellosta olivat aidattuja, ja niillä laidunsi hevosia ja lehmiä. Pitkäkarvaiset koirat vahtivat laiduntajia. Kiersimme aitaukset kaukaa, jotta koirat eivät huomaisi meitä.
Heinikko oli mukavan pehmeä ja viileä tassunpohjia vasten. Emme pysähtyneet metsästämään, vaikka kuulimmekin riistan ääniä, sillä olimme taas kerran susilauman reviirillä. Lumisielu oli aivan nuorena pentuna kuulunut siihen laumaan, mutta sitten hän oli eksynyt kaksijalkojen takia ja tullut Korkokivien yli Myrskyklaanin reviirille, mistä minä olin hänet löytänyt. Kun olimme pysähtyneet lepäämään Auringonlaskupaikan lähellä olleseen pieneen metsään, lauma oli hyökännyt kimppuumme. Taistelu ei ollut ratkennut, koska sen oli keskeyttänyt Lumisielu. Hänen vanhempansa olivat tunnistaneet hänet pennukseen, ja lauman Darkness-niminen johtaja oli antanut meidän levätä metsässä pari päivää. Lauma ei kuitenkaan halunnut kuulla meistä enää sen koommin. Darkness oli sanonut, että jos sudet löytäisivät vielä yhdenkin klaanikissan reviiriltään, he eivät vastaisi teoistaan, koska meitä oli niin paljon, että veimme melkein kaiken heidän ruokansa. Olimme kuitenkin taas palanneet heidän riesakseen, eivätkä he varmasti uskoisi, vaikka sanoisimme, että olimme vain läpikulkumatkalla.
Saavuimme pienemmän, hiekkapintaisen Ukkospolun luokse. Sillä ei kulkenut yhtäkään hirviötä, joten pääsimme kerralla yli.
Toisella puolella pysähdyimme katselemaan ympärillemme susilauman varalta, sillä olimme nyt lähellä metsää, jossa lauma piti eräänlaista leiriä. Emme haluaisi kohdata metsästyspartiota tai mitään muutakaan susiin liittyvää.
Pahaksi onneksi huomasimme metsän reunassa kolme sutta, jotka tarkkailivat ympäristöä. He huomaisivat meidät aivan kohta ja varmasti hyökkäisivät kimppuumme tai yrittäisivät muulla tavalla ajaa meidät pois.
"Meidän on mentävä tuohon suuntaan." Tuhkamarja maukui katsoessaan susia. "Tähtiklaanin päällikkö käskee meitä menemään sinne."
Silloin sudet huomasivat valtavan kissajoukon ja ulvahtivat vihaisina tunnistaessaan meidät niiksi klaanikissoiksi, joiden piti jo olla jossakin kaukana poissa.
Kolme sutta tulivat erään vaaleanharmaan ja pitkäturkkisen uroksen johdolla meidän luoksemme. Loput kaksi olivat nuori valkoinen uros, jonka toisessa korvassa oli harmaata karvaa, ja ruskeaturkkinen aikuinen susiuros.
Harmaa susi pysähtyi eteemme - nyt läheltä erotin hänen turkissaan myös hieman valkoista - ja murisi kovaan ääneen, hampaat paljastettuina. "Mitä te teette täällä?" hän kysyi. "Tehän olette niitä klaanikissoja, eikö niin? Tämä on jo kolmas kerta, kun olette ylittämässä reviiriämme."
"Olemme pahoillamme." Leoparditähti maukui mahdollisimman kohteliaalla äänellä. "Me olemme etsimässä uutta reviiriä, jolla voimme asua, kuten olemme jo kertoneetkin. Meille on annettu ennustus, joka johtaa meidät sille reviirille. Meidän on seurattava tuota taivaan kirkkainta tähteä, jotta löydämme uuden kotimme."
"Viis minä joistakin ennustuksista! Teidän ei pitäisi olla täällä. Darkness - laumamme johtaja nähkääs - antoi luvan ottaa vapaat tassut, jos näkisimme vielä teikäläisiä reviirillämme. Me emme vastaa teoistamme!" harmaa uros murisi ja jännitti lihaksensa valmiiksi.
"Storm, älä ole typerä!" ruskeaturkkinen urossusi sanoi harmaaturkkiselle. "Tarkoitan, että kyllä minäkin mielelläni ajaisin tunkeilijat pois, mutta heitä on varmasti yli viisikymmentä, ja meitä on vain kolme. Jos hyökkäämme, kuinka suuret mahdollisuudet luulet, että meillä on voittaa taistelu tai ajaa kissat pois?"
"Ei minkäänlaisia!" Tiikeritähti sähähti.
"Olet oikeassa." ruskea susi sanoi.
"Thunder, jos me emme tee mitään näille tunkeilijoille he saattavat ajatella, että emme uskalla käydä heidän kimppuunsa." harmaa uros sanoi ruskealle.
"Mutta sehän onkin tällä hetkellä totta." Thunder sanoi. "Me emme voisi voittaa taistelua."
"Uskallatko väittää, että se on pelkuruutta?" Storm murisi. "Sehän on vain viisas päätös..."
"No, päästättekö meidät menemään, vai ette?" Tiikeritähti murahti. "Meillä ei ole koko yötä aikaa odotella!"
Kaikkien kolmen suden päät kääntyivät heti meitä kohti. Sitten he katsoivat toisiaan kuin miettien tai sopien jotakin. Nuori susiuros, joka ei ollut vielä sanonut mitään, pinkaisi juoksuun ja katosi metsään, jossa sudet pitivät pääkotiaan. Kaksi muuta siirsivät huomionsa takaisin meihin.
"Emme." Storm vastasi lyhyesti ja ytimekkäästi.
"Hän meni hakemaan apujoukkoja!" Varjoklaanin varapällikkö Mustajalka huudahti tarkoittaen äsken lähtenyttä sutta, joka saattoi hyvinkin olla jonkinlainen oppilas laumassa.
Kukaan ei vastannut mitään. Kissat vaihtoivat katseita, mutta sudet eivät silmäänsä räpäyttäneet, vaan tuijottivat herkeämättä meitä.
"Hyökkäykseen, Varjoklaani!" Tiikeritähti ulvaisi ja syöksyi kohti Stormia. "Me emme jää vain odottamaan teurastusta!" Varjoklaanin päällikkö laskeutui Stormin eteen maahan ja huitaisi toisella etukäpälällään kohti harmaan suden silmiä. Samassa Thunder hyökkäsi eteenpäin ja tarttui Tiikeritähden kaulaan. Hän nosti suuren kollin vaivattomasti maasta ja viskasi päällikön päänsä yläpuolelle, korkealle ilmaan. Storm loikkasi Tiikeritähden perässä ja tarttui ilmassa hänen toiseen takakäpäläänsä. Hän paiskasi Varjoklaanin päällikön maahan ja heitti hänet sitten Mustajalan ja hänen takanaan hyökkäykseen lähteneiden varjoklaanilaisten päälle. Kissojen hyökkäys pysähtyi kuin sanattomasta käskystä. Mustajalka katsoi käpäliensä juuressa makaavan Tiikeritähden yli kahta sutta. Hän oli heilauttanut häntäänsä pysähtymiskäskyksi.
"Ei!" Lumisielu huudahti. "Ei meidän tarvitse aloittaa taistelua!"
"Tarvitseepas!" Tiikeritähti murahti ja nousi ylös. "Kohta tänne tulee lisää susia, jotka ovat valmistautuneet repimään turkit päältämme. Joko taistelemme niitä vastaan tai kuolemme."
"Aivan niin." Storm sanoi.
"Ei! Ei meidän tarvitse taistella. Olemme vain menossa ohitse." Lumisielu vastusteli. Hän oli selvästikin huolissaan sekä susista että kissoista. Sudet olivat hänen oikeaa perhettään ja kissat olivat kasvattaneet hänet.
"Olittepa tai ette, me emme anna lupaa olla täällä." Storm murisi.
"No antakaa meidän sitten häipyä!" Lumisielu huudahti. "Me emme ole varastaneet riistaa, emmekä tehneet mitään muuta kuin kävelleet reviirinne halki."
Storm ja Thunder vilkaisivat toisiaan.
"Teillä on minuutti aikaa häipyä. Muuten Darkness ja muut tulevat ja alkaa taistelu." Thunder sanoi. "Häipykää nyt, älkääkä ikinä tulko takaisin!"
"Kiitos." Aurinkotähti maukui. "Mennään!" Hän lähti juoksemaan siihen suuntaan, jossa Tähtiklaanin päällikkö loisti kirkkaasti. Kaikki kissat seurasivat häntä ja muita päälliköitä juosten.
Thunder ja Storm jäivät taaksemme. Juoksimme kohti edessä olevaa metsää, jossa susilauma asui. Muutimme kuitenkin hiukan suuntaa ja suunnistimme kohti metsän vieressä kohoavaa ylänköä, jotta emme menisi suoraan mahdollisesti jo tulossa olevan susilauman luokse.
Ilta oli jo väistynyt mustataivaisen ja pilvettömän yön tieltä. Tuuli toi kaikkien kuonoon mukanaan susilauman, jäniksen ja muun riistan aromeja. Lauma olisi varmasti pian siellä, missä me olimme äsken seisseet riitelemässä Thunderin ja Stormin kanssa. Onneksi olimme jo nousseet ylängölle. Täällä ei haissut yksikään susien hajumerkki.
"Onneksi pääsimme sieltä." Lumisielu henkäisi. "Minua ei olisi huvittanut taistella."
"Niin. Ei minuakaan." vastasin.
"Minäkin olisin taistellut vain pakon edessä - tai puolustaakseni muita." Star myönsi. Katsoin häntä lempeästi(vaikka en sitä itse huomannutkaan). Huomioni kiinnittyi heti hänen valtavan kauniisiin, kullankeltaisiin silmiinsä, jotka loistivat pimeydessä aivan kuin tähdet yläpuolisella taivaalla, ja tähtien valossa hopeaisina loistaviin, tiikerimäisiin raitoihinsa. Hänen turkkinsa aaltoili kauniisti tuulessa kuin vesi tai nummen heinikko...
"Oooh! Katsokaa tuota!" Lumisielu huudahti. Käänsin katseeni häneen ja huomasin, että hän katsoi alas korkealta ylängöltä. Avarat rinteet viettivät alaspäin ja päättyivät järveen. Ja järven pinta... Se oli peilityyni, vaikka ylängöllä tuulikin, ja taivas heijastui veden pinnasta. Hopeahäntä halkoi järveä kuin joki metsää, ja Tähtiklaanin päällikkö loisti kirkkaasti muiden miljoonien tähtien seassa.
Järveä ympäröivät metsät, nummi, jolla seisoimme ja tulosuunnassamme rannalla oli kaksijalkojen maatila ja pieni virta, joka johti pois järvestä suoraan mereen(se virta oli yhdessä vaiheessa katkaissut matkamme ja ohjannut meidät Keskiyön luokse).
#Tämä on se paikka, joka meidän piti löytää. Ja Tähtiklaani on täällä.#

//Tässä on nyt toivottavasti toimivat linkit niihin karttoihin.

http://warriorcatsrpg.suntuubi.com/fi/Extra/Kuvagalleria /?cat=6&img=22

http://warriorcatsrpg.suntuubi.com/fi/Extra/Kuvagalle ria/?cat=6&img=4


"Tule nyt, Myrskytuuli!" Lumisielu pyysi. "Ei se niin paha ole."
Olimme saapuneet uusille reviireillemme kuusi päivää sitten. Meiltä ei ollut kestänyt kauaa jakaa reviireitä neljän klaanin kesken. Tuuliklaani oli jäänyt sille ylängölle, jolta me olimme nähneet järven. Myrskyklaani ja Varjoklaani olivat jakaneet ylängön vieressä olevan metsän puoliksi, ja Jokiklaani oli jäänyt melko lähelle kaksijalkoja.
En tiennyt muista klaaneista, mutta Myrskyklaani oli jo tutkinut metsänsä läpikotaisin ja päättänyt merkittäville paikoille nimet. Aurinkotähti oli myös nimittänyt uuden oppilaan, Syystassu-nimisen kollin. Minusta oli tullut hänen mestarinsa. Olin kuitenkin ottanut täksi päiväksi vapaata hänen kouluttamisestaan, koska Lumisielu oli sattunut pyytämään minua mukaansa järvelle.
Nyt olimme siis järven rannassa - tai minä olin rannassa, koska en uskaltanut mennä veteen, missä Lumisielu odotti minua.
"Tänään sinä opit uimaan." Lumisielu oli sanonut kuin pienelle pennulle, kun olimme saapuneet järven rantaan. Hän oli hypännyt suoraan veteen ja lähtenyt kauhomaan tottuneesti syvemmälle. Nyt hän yritti suostutella minua tulemaan edes vähän varpaan mittaa pitemmälle. Vesi tuntui kuitenkin viileältä, enkä pitänyt sen märkyydestä.
Astuin varmaankin kolmannen kerran tassunpäitäni myöten veteen. Nostin kummatkin etutassuni pinnan yläpuolelle ja ravistelin niitä.
"Hyvä. Tule vain." Lumisielu sanoi rohkaisevasti.
"En pidä tästä." maukaisin ja laskin äsken kuivaksi ravistelemani etutassut takaisin veteen. Astuin yhden askeleen eteenpäin ja tunsin, kuinka kylmä vesi läpäisi turkkini ja kasteli ihoni. Värähdin ja astuin vielä toisen asekeleen eteenpäin. Nyt vesi yletti kyynärtaipeeseeni asti(jos kissoilla sitä käpälän keskikohtaa, missä ihmisellä on kyynärpää, kutsutaan sillä nimellä).
"Tule, tule!" Lumisielu sanoi ja ui vähän kauemmas.
"Miksi minun muka pitäisi oppia uimaan? Minä olen MYRSKYklaanilainen, enkä jokiklaanilainen." mau'uin ja astuin taas yhden askeleen syvemmälle veteen, jolloin vesi peitti koko käpäläni ja kasteli vatsani.
"Onhan se hyödyllistä osata uida. Jos vaikka joskus putoat Tuuliklaanin rajalla olevaan virtaan tai joudut jossakin muussa tilanteessa käyttämään uintitaitoa, kiität vielä minua tästä rääkistä." Lumisielu sanoi hilpeästi ja ui paikallaan muutaman jäniksenloikan päässä minusta.
"Mutta..." aloitin ja lopetin sitten lauseen kesken. "Ei mitään." mutisin ja loikkasin uhkarohkeasti eteenpäin. Olin loikannut vahingossa niin syvälle, että pääni ylettyi juuri ja juuri pinnan yläpuolelle. Olin ajatellut niin tehdessäni, että mitä nopeammin menisin veteen, sen nopeammin pääsisin pois. Minua puistatti, kun kylmä vesi kasteli koko nahkani. Olin vähällä loikata takaisin rannalle, mutta sen sijaan hillitsin itseni ja irrotin kynnet esillä harottavat käpäläni pohjamudasta.
Aloin kauhoa vettä niin, että käpäläni kävivät joka vedolla pinnassa ja räiskyttivät auringossa valkoisina hohtavia pisaroita ympäriinsä. Turkkini tuntui painavalta veden takia ja tunsin vajoavani kohti pohjaa.
"Apua!" huudahdin ja potkaisin käpälilläni vettä, jolloin nousin ylöspäin. Sen jälkeen vajosin kuitenkin vain syvemmälle. Asetin käpäläni pohjaan. Kuononi ja silmäni ylettivät juurikin veden yläpuolelle.
Huomasin, että Lumisielu tukahdutti naurunpärskähdyksen ja sanoi sen sijaan:"Pidä käpäläsi kokoajan pinnan alla ja käytä niitä kaikkia. Laita myös varpaasi niin erilleen kuin saat ne. Se auttaa sinua pysymään pinnassa. Kuvittele, että juoksisit metsän halki. Uintiliike on vähän samantapaista kuin juokseminen."
"Selvä." vastasin ja kokeilin kaikkia neuvoja. Se helpotti jonkin verran, mutta uintini ei vieläkään ollut niin kelvollista, että olisin voinut sanoa osaavani uida. Kaikenlisäksi minulle alkoi tulla kylmä. Sanoin sen Lumisielulle, joka sanoi, että sitten riittäisi uiminen tältä päivältä. Kylmeneminen voisi aiheuttaa paleltumisvamman.
Kahlasin rantaan Lumisielu perässäni. Me kumpikin ravistelimme tarmokkaasti turkkejamme, ja minä asetuin auringon lämpöön nuolemaan turkkiani kuivaksi.
"Minusta ei taida olla uimariksi", maukaisin. "Eihän?"
"No..." Lumisielu sanoi mietteliäästi. "Ei. Ei ainakaan vielä. Mutta jos harjoittelet, saatat vaikka oppiakin."
Minusta vaikutti aivan siltä, kuin Lumsielu olisi ollut minulle jokin väliaikainen mestari, jonka tehtävä oli ollut opettaa minua uimaan. Se ei kuitenkaan olisi voinut mitenkään olla totta, koska Lumisielu oli minua nuorempi, ja mestareiden pitäisi aina olla oppilaitaan vanhempia... ainakin klaanisääntöjen mukaan.
Turkkini lämpeni nopeasti auringossa. Se oli myös pian kuiva. Lumisielu ei nuollut turkkiaan kuin vain vähän. Hänen valkoiset karvansa olivat vielä vähän märät, kun lähdimme kävelemään kohti leiriä.
Matkalla metsän halki saimme myös vähän saalista: hiiren, haukan ja oravan. Kun saavuimme leiriin, veimme ne uuteen tuoresaaliskasaan. Kasassa oli paljon riistaa. Otin siitä nuoren sorsan ja menin syömään sen sotureidenpesän edustalle. Pesä oli kallion kolossa, suojassa tuulelta ja kaikenlaiselta muultakin säältä.
Katselin ympärilleni leirissä. Uusi leirimme sijaitsi metsässä olevassa, syvässä ja jyrkkäreunaisessa kivisessä kuopassa. Useimmat pesät olivat kallion koloissa. Kuitenkin aukiolla oli myös pensaita. Aurinkotähden pesä sijatsi puun juurakkoon kaivetussa luolassa. Kuopan maa oli hiekkaista ja kivistä ja siinä kasvoi vain vähän heinää. Leiri oli mielestäni ehkä jopa parempi kuin entinen leirimme. Tämä koti sopi minulle mainiosti.
Lumisielu tuli vierelleni ja alkoi syödä tuoresaaliskasasta ottamaansa varpusta.
"Eikö sinulla ole nälkä?" kysyin, sillä varpunen oli mielestäni aika pieni ruoka sudelle. Lumisielu pudisti päätään suu täynnä sulkia ja jatkoi varpusen siistimistä.
Star tuli sotureiden pesästä ja maukui:"Mitenkäs uintireissu meni?"
"Ihan hyvin..." vastasin. "Tai siis ainakin Lumisielulta. Minä en osaa oikein vieläkään uida."
"No, ei metsä siitä tuhoudu." Star sanoi ja asettui istumaan viereeni.
"Eipä kai." sanoin ja haukkasin palan sorsasta. "Haluaisitko sinäkin?" kysyin ja työnsin sorsaa lähemmäs Staria.
"Kyllä, kiitos." naaras vastasi. Söimme linnun yhdessä. Sen jälkeen vaihdoimme jonkin aikaa kieliä.
Ilta oli alkanut jo hämärtää, ja aurinko oli laskemassa taivaanrantaan. Sen säteet olivat kaikkien lämpimien värien kirjavia, ja valaisivat metsän kauniisti.
"Hyvää yötä." Star maukaisi, kun olimme lopettaneet kielten vaihtamisen. Hän kääntyi ja lähti kävelemään kohti sotureiden pesää. Auringon säteet leikkivät hänen turkillaan ja saivat harmaat raidat hohtamaan kauniisti. Minut valtasi lämmin tunne, kun katsoin häntä. En tiennyt, mistä se oli peräisin.
Lopulta menin hänen perässään sisälle sotureiden pesään ja etsin uuden nukkumapaikkani sammalpetien joukosta. Se oli aika luolan perällä. Tein petini kuohkeammaksi tökkimällä sitä kuonollani ja tarpomalla ihan kuin olisin kehrännyt. Sitten asetuin istumaan sammalpedilleni ja kuivasin turkkini loppuun.
Katselin vähän aikaa ulos pesästä aukiolle, jolla pennut leikkivät, soturit vaihtoivat kieliä tai palasivat partiosta riistaa mukanaan, klaanivanhimmat makoilivat lämpöisessä auringossa pesänsä ulkopuolella ja loput kissat tekivät jotakin muuta. Tämä oli koti. Missään muualla en olisi halunnutkaan olla.
Asetuin makuulleni ja painoin pääni etukäpälieni päälle. Suljin silmäni. Mielessäni näin kuvan Starista sellaisena kuin hän oli äsken ulkona ollut. Se sama lämpö hyökyi taas lävitseni. Olin tuntenut sen joskus ennenkin katsoessani häntä, mutta en ollut kiinnittänyt siihen melkein lainkaan huomiota.
Silmäni rävähtivät auki, kun tajusin vihdoinkin tunteen merkityksen: minä olin palavasti rakastunut Stariin!

//Tuon edellisen, pilalle menneen tarinan voi vaikka poistaa.

Vastaus:

Hui! HIMOPITKÄ JÄLLEEN! :DD Rakkautta♥♥ Hieno mahtis tarina josta saat 40kp!
♥Lumimyrsky

Nimi: Ruohotassu

17.10.2012 22:42
//Mulla iskee huonosti inspiä kello 22.42, joten, hieman sekava! XD

Huokaisin tyytyväisen oppilaiden pesällä. Olin taistellut valkoyskää vastaan melkein kuun, ja melkein valkoyskäni oli muuttunut viheryskäksi. Ajatus hirveästä taudista sai minut pelokkaaksi, miten Tuhkamarja pystyy olemaan Valkoyskäisen kissan kanssa? Ihmettelin tätä suu ammollaan, joka sai Okatassun nauramaan minulle. Suljin suuni, ja käänsin katseeni tähän. “Missä vaiheessa sinä siihen pöllähdit?” kysyin. Okatassu viittoi pesään. Ravistin päätäni naurahdellen. “Mukava että et ole enää Valkoyskän vallassa. Tavallaan harmi, ahtaus valtaa taas pesän.” Okatassu irvisti. Vihreät silmäni sinkoutuivat Okatassuun, ja hyppäsin tämän päälle. Siinä painimme hetken, kunnes Aurinkotähti hyppäsi painiin mukaan. Minun ja Okatassun painimen loppui heti, ja tuijotimme Aurinkotähteä kuin lentävää Hirviötä. “Mitä?” naaras maukui huvittuneena, kuin ei olisi tehnyt mitään. Minä purskahdin nauruun, ja Okatassu hihitteli hiljaa vieressäni. “Oliko sinulla mitään tärkeää?” kysyin, kun nauru kohtaus oli mennyt ohi. “Itse asiassa, kyllä. Nyt kun olet möhönnyt sairaana melkein kuun, menet yksin saalistamaan. Aikasi alkaa Auringonhuipun hetkenä, ja aikasi loppuu auringonlaskun jälkeen.” Aurinkotähti sanoi pirteänä, ja kattosi touhuamaan omia juttujaan. Vilkaisin taivaalle, ja karvani pöllähtivät pystyyn. “NYT ON AURINGONHUIPUN HETKI!” karjuin, ja lähdin kiito juoksulla pois leiristä.

Haistelin ilmaa, jotta löytäisin jonkun merkin riistasta. Ei mitään merkkiä, joten päätin lähteä kohti Jokiklaanin reviiriä. Lehtisade harmitti minua hieman, sillä riista katosi silloin, mutta oli sitä enemmän kuin lehtikatona. Kuonooni leijaili hiiren haju, ja aistini valpastuivat. Laskeuduin saalistus asentoon, ja naurahdin itselleni, kun huomasin olevani liian korkealla. Laskin itseäni alemmas, ja lähdin hiipimään kohti hiirtä. Hiiri Tunki pähkinänsiemeniä suuhunsa, ja ajattelin tämän olevan helppoa. Hyppäsin hiiren päälle, ja puraisin sen hengiltä ennen kuin se ehti inahtaakaan. Lämmin riistan haju oli mielyttävä, ja sai vedn herahtamaan kielelleni. ‘Kun saalistaa, ei aa itse syödä. Klaani ruokitaan ensin.’ Muistin Aurinkotähden sanoneen melkein ensimmäisillä metsästys harjoituksilla. huokaisin, ja kaapaisin maata hiirn päälle. Nuuskuttelin ilma, ja kuonooni leijaili outo haju; kissan. Katseeni suunnisti kohti suurta tammea, jossa lehdet tipahtivat, ja näin jonkin vilahtavan puusta. Lähdin uteliaisuuttani seuraamaan.


Kannoin pettyneenä oravaa suussani. Otus puussa oli ollut kai tämä orava, joka oli tajunnut kadota paikalta kun olin haistellut ilmaa. Katseeni lasittui harakkaan syömässä jäniksen ruhjoa, eli variksen ruokaa. Laskin oravan maahan, ja peitin sen lehdillä. Minua hieman jännitti vaaniessani harakkaa, sillä en ollut koksaan käynyt niin ison linnun kimppuun. Hyppäsin ketterästi harakkaa päin, mutta lintu oli ovela. Harakka hyppäsi sivuun, j akun tömähdin maahan, lintu lehahti lentoon. “Plööööört!” huusin linnulle, ja variksenruuan haju leijaili sieraimiini. Minua kuvotti, mutta uteliaisuus pakotti minut tutkimaan jänistä. Tutkin vaaleaa jänistä, ja totesin sen kuollen vanhuuteen tai johonkin sairauteen. Kurkkuani alkoi kuivata, joten lähdin kävelemään lähintä pientä puroa kohti.

Join virtaavasta purosta vettä, ja silmäni iskeytyi kiiltävään olioon, kalaan. Istuin siinä pitkään suu auki, ihmetellen suomukasta oliota. Mieleeni hiipi tarina, jossa klaanivanhin kertoi että Jokiklaanilaiset söivät kalaa. Se oli kuulemma hyvää, muttei säilynyt kauaa. Vilkaisin taivaalle, ja pian aurinko olisi laskenut alas. Irvistin itselleni puron kautta, ja läimäytin tassuni veteen. Vettä pärskähti naamalleni, ja aivastelin kylmää vettä. Kalat olivat kadonneet, ja häntäni vispasi pettyneenä. #Olisin niin tahtonut viedä kalaa…# huokaisin, mutta päätin jatkaa tavallisen riistan saalistamista.

Poimin Jokiklaanin rajalta saamani hiiren mukaan, ja olin ylpeä saaliiseeni. Hiiri, orava, kaksi lintua. Se oli minusta hyvä, kun otetaan huomioon että oli Lehtisateen aika, ja metsästys aikani oli aika pieni. Nostin kaikki saaliini suuhun, ja lähdin kulkemaan hämärässä kohti leiriä. Tuoreen riistan haju houkutteli minua, sillä vatsani kurni täysillä. Kun astuin leiriin, jouduin pinnistelemään heikotusta vastaan. Kävelin hitaasti kohti tuoresaalis kasaa, ja laskin saaliini siihen viimein, ja minua taas innosti ylpeys. “Aika hyvin.” tutun naaraan ääni maukui takaani. Käänsin katseeni päällikköön, ja mestariini. Nyökkään kiitokseksi. “Otas siitä syötävää, sinulla on kai nälkä.” Aurinkotähti sanoi, ja lähti omaa pesäänsä kohti mietteliään näköisenä. Silmääni pisti tämän turkista löytyvä lehti. Mieleeni hiipi outoja johtopäätöksiä lehden ilmestymis syytä. Naurahdin kaikille ajatuksille, ja kävelin vesimyyrä suussa kohti oppilaidenpesää. ‘Täältä tullaan, ahtaus! Nyt on menoa tilavat unet yrttien seassa!’

Vastaus:

Mahtavaa! Hieno tarina :) Saat 17kp!
♥Lumimyrsky

Nimi: Syystassu

15.10.2012 15:31
tietenkin!

Nimi: rapatassu

14.10.2012 20:33
Maisema oli niin usvainen etten nähnyt eteeni. Erotin hädin tuskin omat tassuni
-Rapatassu. Ääni kuului edestäpäin. Tuttu tuoksu tulvi nenääni.
-Isä? Kuiskasin tuuleen, joka pörrötti niskakarvaani. -Isä!
-Minä tässä Rapapentu. Ei kun anteeksi Rapatassu.
-Isä, sinä siis näit kun minusta tehtiin soturioppilas.
-Tottakai. Olenn valvonut sinua joka päivä ja olin ratketa ilosta sinä päivänä kun.... Isälläni tuli tippa linssiin
-Voi isä. On niin kiva kun...... Isä minu pelottaa tuo jyrinä mitä se on?
-En tiedä. Tule, meidän täytyy, mennä suojaan. Juokse!
- Odota isä... Uuuuuhh! Kompastuin ja jalkani nyrjähti ja notkahti.
Tuuli tuiversi ja yhtäkkiä usva oli poissa ja heräsin säpsähtäen oppilaiden pesästä.

-Rapatassu, herää. Syystassu tökki minua kylkeen
-Mmhmhmmh. Mumisin takaisin
-Tule jo, Me pääsemme ehkä partoiin ja sitten voimme saada ensimmäisen metsästys tunnin.
-Aii että mitä? Partio, metsästys. Kaksi lempisanaani. Olin jo hereillä


-Mene sinä, sinä ja sinä ja ottakaa Rapa- ja Syystassu mukaan.















Toll anen pötkö taas tällä kertaa.
Sori sen lyhyys. Ei vaan sytyttänyt. :)

Ja Syystassu: Saanhan käyttää sinua kaverinani tarinoissani?

Vastaus:

Ei se mtn. :) Saat 7kp!
♥Lumimyrsky

Nimi: Syystassu(Myrskyklaani)

14.10.2012 19:34
NUKUIN YÖN todella huonosti ja olin aivan väsynyt. Innostuin kuitenkin kun Myrskytuuli sainoi että lähdemme metsästämään. Sain kiinni kaksi varpusta, yhden oravan ja hiiren. Kun olimme lähdössä leiriinpäin, haistoin jotain outoa."Myrskytuuli, mikä tuo haju on?" kysyin ihmetellen. Hän haistoi ilmaa ja alkoi katsella ympärilleen hieman hädissään. Sitten hän katsoi minua "MÄYRÄ!" hän sihahti ja katsoi taakseni. Käännyin katsomaan ja näin valtavan mustavalkoisen otuksen. Olimme aivan paikoillamme toivoen ettei se huomaisi meitä. Se tallusti aivan vierestäni ja se riitti minulle. Ponkaisin äänettömästi ilmaan ja jysähdin mäyrän kylkeen suurella voimalla. Tunsin hetken päästä kamalaa kipua oikeassa lavassa ja tuntui kuin hirviö olisi ajanut ylitseni koska mäyrä kaatui päälleni. Näin vilahduksen Myrskytuulesta kun tämä hyökkäsi mäyrän kimppuun. Kun mäyrä oli lähtenyt päältäni, tunsin taakan kevenevän huomattavasti ja sain otettua happea. Kun olin toipunut aikani(joka kesti vain hetken), hyppäsin mäyrän selkään kynnet edellä. Se oli juuri horjahtanut Myrskytuulen iskusta ja kun minä hyppäsin sitä päin niin se kaatui suoraa päätä ryteikköön. Raapaisin sitä vielä kerran jalkaan ennen kuin se lähti löntystelemään poispäin."Miksi sinä sen kimppuun hyökkäsit kun se olisi voinut tappaa sinut", Myrskytuuli maukui vihaisesti "se olisi voinut vain mennä ohi mutta kun kolli `näsäviisas` hyppäsi niin että se puolustautui!"
"En voinut antaa sen litistää minua alleen", vastasin alistuvasti "en voinut ajatellakaan että se olisi jäänyt tänne kun emme ajaneet sitä pois."
"Niin ihan vain huvin vuoksi meinattiin menettää henkemme", Myrskytuuli maukaisi kiivaasti. Huokaisin, otin saaliini ja lähdin kantamaan niitä leiriin. Myrskytuuli tuli perässäni. Kun olimme päässeet leiriin aioin mennä ottamaan tuoresaalista kun Tuhkamarja näki minut ja pyysi luokseen."Mitä sinulle on tapahtunut", hän kysyi samalla kun katsoi haavaani."Mäyrä", vastasin lyhyesti. Tuhkamarja laittoi lapaani hämähäkinseittiä ja sanoi että minun täytyy ottaa hieman rauhallisemmin jonkin aikaa.

OLIN TAAS samassa ladossa ja musta kissa oli siellä taas. Karmivaa, ajattelin hieman hätääntyneesti."Mitä tämä tarkoittaa", kysyin urheasti."Huoh... olen"
"Ei! Älä jatka! En tahdo kuulla yhtään mitään", vaikeroin."Ei hätää, olen sinulle tutumpi kuin luuletkaan", musta kolli maukaisi lempeällä äänellä."Miten niin", kysyin."Olen...", hän jäi empimään "tavallaan veljesi. Isämme on sama ja emomme."
"Kuka niin sanoo", kysyin uhkaavana.
"Minä"
"Eli siis... miksi tunkeudut uniini?"
"En minä mihinkään tunkeudu!" Hän väitti.
"Tunkeudutpas! Ennen näin ihanaa unta jossa... hei! En tietenkään kerro sitä", maukaisin.
"Ai mielitiettyäsi", kolli kysyi kiusoitellen.
"Mikä se asiasi nyt oli", vaihdoin tahallaan puheenaihetta. Kollikin vakavoitui."Tiedän missä isämme on", hän naukaisi.
"Tarkoitat varmaan MINUN isääni", sähähdin.
"Ei. Meidän.", kolli maukaisi "hän on korkokivien takana kaukaisessa laaksossa."

SÄPSÄHDIN HEREILLE ja pimeydestä päätellen oli hyvin aikainen aamu. Nousin ylös ja pohdin `veljeni` sanoja. Pitäisikö minun lähteä korkokivien tuolle puolen vain etsimään isäni? Olin aivan sekaisin päästäni ja minua alkoi huimata. Päätin loppujen lopuksi odottaa sitä pari päivää että saisin enemmän ohjeita siltä kollilta.

//en nyt jaksanu enää jatkaa mut tarina ei loppunu :)

Vastaus:

Ok. Odotan jatkoa innolla :DD Saat 15kp!
♥Lumimyrsky

Nimi: Ruohotassu

12.10.2012 21:47
//Mulla iski isnpistä toooosii väähäään, kun tein tätä. ): No jotenkuten tästä tuli lyhytkö tarina:

"Huomenta." sanoin pesän oppilaille vasta heränneenä, ja hieman huono vointisena. Muut oppilaat nyökkäsivät, ja poistuin pesästä. 'Alkaa olla ahdasta... Voisi olla kiva siirtyä jo sotureiden pesälle.' huokaisin, ja etsin käsiini Aurinkotähteä. En löytänyt tätä, joten turvauduin klaanin varapäällikköön, Lumimyrskyyn. "Missä Aurinkotähti." napautin, kun olin saapunut tämän eteen. Kävi ilmi, että Aurinkotähti oli lähtenyt puhumaan Tähtiklaanille, - senkin rontti! Ähisin tylsyydestä, joka ei kestänyt kauaa.

"Nyt, Ruohotassu, menemme partioon!" Eteeni oli pölähtänyt valkoinen kolli, jonka tunnistin Pilvihännäksi. “Okei. Keitä muita tulee?” kysyin, ja kurkistelin leirin uloskäyntiä. Nenääni kutitti, joten nostin tassuni jota voiin hieroa sitä siihen. “Okatassu ja Pitkähäntä.” Huomasin mustavalkea kollin ja hieman isomman kollin. Lähdin sanomatta mitään heitä kohti, ja Pilvihäntä käveli perässäni.

Kävimme rajan läpi, kunnes saavuimme Aurinkokiville. “Ajattelenko vai haiskahtaako tässä Jokiklaani?” Okatassu kysyi. Haistoin myös maa kohtaa, josta Okatassu oli huomannut hajun. “En tiedä, en haista mitään.” sanoin. Pilvihäntä murahti. “Kyllä siinä haisee Jokiklaani! Pitää sanoa Aurinkotähdelle että tämä paikka pitää laittaa erikois tarkkailuun… Ne kapiset Jokiklaanilaiset aikovat viedä Korkokivet!!” Pääni keikahti vasemmalle. “Ehkä heillä on ihan hyvä syy.” puolustin Jokiklaanilaisia. Pilvihäntä ja Pitkähäntä katsoivat minua kuin mäyrää joka oli juuri sanonut ‘Moi’. “Mitä?” kysyin kärttyisenä. Pitkähäntä pudisti päätään. “Noniin, mennään jo, tämä Häntä porukka on kummallista!” naurahdin, ja lähdin kypsyttelemään jokea pitkin leiriä kohti.


Kävelin Okatassun kanssa kohti tuoresaaliskasaa, jotta saisimme syötävää. Otimme yhteiseksi ateriaksi jäniksen, ja Okatassu kollina kantoi sen pesän eteen. Pesässä oli tungosta, vaikka oli auringon huipun hetki. Niiskaisin, ja unsin oloni hieman huonoksi. “Öö… Ruohotassu, onko kaikki kunnossa. “EN tiedä…” huokaisin, ja ajatukseni karkasivat pensaisiin, jotka tiputtivat lehtiään. “Et oikeasti vaikuta olevan kunnossa.” Okatassu sanoi, ja käveli luokseni, Tämä kosketti tassullaan tassuani, mutta siirsi sen äkkiä pois. “Olet kuuma.” hän sanoi. En kuullut kunnolla, mutta ymmärsin kyllä, mistä hän puhui. Oloni oli muuttunut äkkiä huonoksi ja mieleni teki nukkua. “Mennään Tuhkamarjan puheille.” kolli sanoi vakavana, ja nousin huojuen ylös.

“Tuhkamarja…” Okatassu huhuili haraan naaraan pesän edessä. “Niin?” tämä kysyi, ja ilmestyi pesänsä eteen. Hän oli pirteän näköinen, mutta vakoittui nähdessään minut. “Mikä sinun on, Ruohotassu?” tämä kysyi huolissaan. “En… Jaksa tehdä mitään… En haista… Mitään. Minulla on huono olo. Nenäni kutisee… Koko ajan.” sanoin, ja nostin tassuni taas hieroakseni kuonoani. Tuhkamarja asteli aivan kiinni kasvoihini, ja tutki minut läpikotaisin. “Ruohotassu…” Tuhkamarja aloitti, mutta kuului toisen kissan ääni: “Tuhka… Ruohotassu, mitä sinä täällä teet?” Aurinkotähti kysyi ihmeissään. Känsin katseeni mestariini. “Aurinkotähti… Ruohotassulla on Valkoyskä.” Tuhkamarja sanoi, ja silmäni oli pullistua ulos päästäni.

Vastaus:

Oikein hieno tarina! Hieno loppu, ja odotan seuraavaa tarinaa innolla;D. Saat tästä.. 15kp!

Nimi: rapa

03.10.2012 14:34
Luin äskön tuon oman tarinan ja aika sekavalta kyllä vaikuttaa....... :))

Nimi: Rapatassu

03.10.2012 14:32
Eka tarinani!!!


Oli niin pimeää etten nähnyt edes omia tassujani. Tuuli ulvoi ja selkäpiitäni alkoi kutittaa niin kuin varoituksena vaarasta. Jostain kuului epämääräistä mouruntaa.
-Joku on tulossa tänne päin, älähdin
-Ei se sinua satuta, sanoi äitini Sammalturkki.
-Oletko aivan varma? kysyin illä ainakin tuoksu oli vieras ja kitkerä. Ja äiti oli kieltänyt minua puhumasta vieraille kissoille. Mourunta tuli nyt lähempää.
-Äiti, minua pelottaa, ulisin painautuen äidin turkkiin kiinni. Tumma hahmo lähestyi hampaat irvessä ja kynnet ojossa.
-UUUUUUUH! Kynnet raapaisivat minulleverta vuotavan haavan kylkeen, mutta siihen ei sattunut. Ei sattunut, ei kirvellyt, en tuntenut mitää. Yhtäkki joku kosketti minua lapaan.
-Äiti? kysyin unisena
-Tässä näin pikkkuinen.
-Äsh. Äiti en ole enää pikkuinen. Olen jo soturioppilas.
-E ihan vielä jos saan sanoa. Näpäytti kuningatar karheasti äitini takana.
-Kunpa isäni näkisi mitä tänään tapahtuu. Huokaisin
-Kylölä hän näkee, äiti vakuutti. -Hän on tuolla ylhäällä ja juuri tällä hetkellä hän huokaa "Voi kun minun pikku Rapapentuni on kasvanut"
-Niinkö?
-Aivan varmasti.
-Saapukoon jokainen riistansa metsästävä suurkivelle klaanikokoukseen! Huusi Aurinkotähti suurkiven päältä.
-Äiti, äiti! Nyt se tapahtuu, se tapahtuu! Tule jo äiti, tule jo! En meinannut pysyä turkissani.
Istahdin äitin kanssa surkiven eteen, niin kuin kaikki muutkin.
-Minulla olisi ilmoitus asiaa. Aurinkotähti aloitti.
-Ensinnäkin nimeäisin oppilaan. Rapapentu... Kävelin suurkiven eteen ja Aurinkotähti hypähti alas sen päältä.
-Lupaatko oppia kaiken mitä mestarisi sinulle opettaa?
-Kyllä.
-No siinätapauksessa sinut tästä lähtien tunnetaan nimellä, Rapatassu ja mestarinasi toimikoon Saniaiskynsi.
Saniaiskynsi asteli luokseni ja kosketimme toistemme kuonoa
-Rapatassu, Rapatassu, Rapatassu...
Nuolaisin Aurinkotähden lapaa ja tassuttelin häntä pystyssä emon luo.
-Voi minun pientä Rapatassuani.




Jaa vai että tämmöne lyhyt pötkylä
Ja vedin hatusta ton sun valanvannomis homman. Eikai haittaa... :)

Vastaus:

Hienoa vuoropuhelua, mutta voisit hieman myös kuvailla välillä ympäristöäsi tarkemmin:). Mutta hieno ensimmäinen tarina!
Saat tästä 14kp!

Nimi: Syystassu

28.09.2012 16:59
ei se mua haittaa ollenkaan ja olen lukenut tasot ennen kuin liityin tänne enkä oikein muistanu

Nimi: Kirsikkakukka/Vaahterahäntä

28.09.2012 16:11
//Syystassu > Tiedän et ne vaan vaeltaa,mut melkee joka sivul ne nukkuu siel,ja parin sivun tasoissakin luki sillee,et pitää NUKKUA ( en muista sivui kun oon jo eronnu TROL ) , nii et se jäi päähän,eikä Aurinkotähti oo motkottanukkaa XDD

nii,ja Taitojen arvioinnista löytyy tietoa tasoista.

´´Kun sinulla on 50-60 kokemuspistettä, sinun täytyy kirjoittaa tarina, jossa mestarisi tarkkailee sinua, kun saalistat.´´

Vastaus:

Näin on:)

Nimi: Syystassu(Myrskyklaani)

28.09.2012 16:05
"Kaikki aikanaan", Myrskytuuli maukui."Mutta haluan tietää AIVAN KAIKEN", nurisin. Lähdimme menemään rajalle päin ja kun olimme melkein perillä, tuuli toi mukanaa jäniksen tuoksun."Yritä saada se kiinni", Myrskytuuli haastoi. Pudottauduin vaanimis asentoon ja lähdin hiipimään jänistä kohti. Tuuli kuitenkin muuttui aivan viime hetkellä ja jänis haistoi minut. Hyppäsin nopeasti sen selkään ja puraisin sitä niskasta. Käännyin voitokkaasti Myrskytuulen puoleen ja hän käski minun hautaamaan sen maahan, jotta voimme hakea sen myöhemmin. Menimme aluksi Jokiklaanin rajaa pitkin aina Nelipuulle asti, kunnes menimme Varjoklaanin rajaa pitkin aina Kaksijalkalaan asti ja sieltä takaisin leiriin. "Olen aivan puhki", mau'uin."No mene sitten nukkumaan, mutta syö ensin."Hyvä on", vastasin haukotuksen kera. Menin nukkumaan ja nukahdin heti syvään uneen.

HERÄSIN OUDON tuoksuisessa ladossa ja ihmettelin paljon. Hiiren houkutteleva tuoksu leijui sieraimiini ja vesi kihosi kielelle."Haloo! Onko täällä ketään?" kysyin. Varjoista tuli esiin musta kolli."Tämä oli minun kotini", hän maukui salaperäisesti...

"HERÄÄ JO", Myrskytuuli maukui maltillisesti."Minun piti tulla hakemaan sinut täältä."Mitä nyt", kysyin unisesti."Sinulta on jäänyt vaikka mitä näkemättä", hän maukui."Mitä muka?" kysyin kärttyisesti."Mäyrä tuli aivan leirin suuaukolle mutta ei onneksi tullut leiriin", Myrskytuuli maukui."Emme voi mennä tänään harjoittelemaan, se on liian vaarallista", hän sanoi huolissaan."Mutta haluan harjoitella!" vänkäsin vastaan."Saat tämän päivän hoitaa klaaninvanhimpia", Myrskytuuli maukui."Eikä!" vastasin"haluan metsästämään, en hoitamaan klaaninvanhimpia". "Mutta sen teet!" Myrskytuuli vastasi samalla mitalla. /Tämä on ensimmäinen riitamme, toisena päivänä, mitäköhän tulevaisuus tuo tullessaan/ ajattelin."Enkä ikinä tee" sanoin hiljaisella ja jäätävällä äänellä. Myrskytuuli lähti marssimaan pois ja minä jäin yksin oppilaiden pesään... mieli maassa.

//alotan ihan pian tekemään uutta ja mul ois kommentti ja pari kysymystä
1. tost Vaahterahännän tarinasta sen verran et tavalliset oppilaat vaan vaeltaa korkokiville ja tulee takas. Ne ei nuku kuukivellä. En haluu mitenkään mollata mut sanoin vaa..
2.millon on kokoontuminen vai saako sen päättää ite
3.millon on taitojen arviointi? sillon ku on esim. 70kp?

Vastaus:

HIENO TARINA!:)
1. Kaikilla on oma tyylinsä, enkä sakota siitä.
2. Kokoontumisen ajankohdan saa päättää itse.
3. Taitojen arviointi on, kun sinulla on 50-60kp.

Saat tästä nyt 13kp.

Nimi: Vaahteratassu ( Myrskyklaani )

24.09.2012 16:03
Levottoman yön jälkeen,Hiekkamysky vei minut taistelemaan.Hän opetti kuinka selätän vastustajan nopeasti,ja kun sain sen hänelle tehtyä muutamaan kertaan,hän kehui minua.
"Toivottavasti en ikinä saa sinua vastaani taistelussa!"Hän maukui,kun tömpsähti maahan.Toisaalta hänkin voitti minut monesti ; kerran jos toisenkin jäin ajattelemaan ruskeaa möykkyä unessani.Hiekkamysky ponkaisi taas ilmaan,vain hiekanvärinen suhru vilahti silmissäni,kun hän jo oli upottavinaan hampaansa kylkeeni.
"Muista,että vastustajasi ei odota hetkeä,jolloin voisin torjua iskun,"Hän kähisi.
"Joo," Mutisin vähän nolona.Uni ei vain voinut olla tähtiklaanilta , ei myrskyklaani kalastanut , sen teki jokiklaani! Mutta silti se Kuuratassun huuto ; kehon oli täytynyt olla myrskyklaanilainen...Keskeytimme harjoittelun hetkeksi,kun Saarniturkki yhdessä Valkotassun ja Vatukkakynnen kanssa tuli partiosta.
"Terve,"Hän maukui.
"Kannattaisi muuten mennä jo leiriin,"Valkotassu maukui.
"Miksi,"Hiekkamyrsky kysyi uteliaasti.
"Täältä ei näe,mutta joen rannassa,jokiklaanin rajalta huomaa ihan selvästi lähestyvät sadepilvet,joten jos ette halua hukkua,suosittelen menemään leiriin,"Vatukkakynsi naurahti.
"Ai joo,ja Vaahteratassu,Aurinkotähdellä on sinulle asiaa,"Saarniturkki naukui,ennen kuin kolmikko hölkkäsi puiden lomaan.
"No siinä taas yksi syy mennä leiriin,"Hiekkamyrsky maukui salaperäisesti.
"Kuule,tiedätkö sinä tästä jotain..?"Kysyin.Hiekkamyrsky virnisti pilke silmissään.
"Ööh.."Nau'uin epävarmasti.Kävelimme koko ajan eteenpäin,ja takaamme kuului ukkosen pauhaamista.Kuuratassu työntyi mukaamme.
"Lumimyrsky opetti minulle juuri metsästystä,Opin nappaamaan lintuja nopeammin kuin Ahmatassu!"Hän maukui leikkisästi.
"Hah,"Naurahdin ja tökkäsin hänen lapaansa hännänkärjelläni.
"Pidetään kiirettä,"Hiekkamyrsky maukui.
"Miksi? Ukkosenko takia?" Kuuratassu hämmästeli.
"Ei,kun Aurinkotähdellä on jotain minulle,"Maukaisin,ehkä hieman huolestuneena.
"Älä hätäile,Vaahteratassu,se on sinulle iloinen yllätys,"Hiekkamyrsky naukui taas sama iloinen ilme kasvoillaan.
"Ööh..Okei,"Maukaisin,ja jatkoimme kävelyä.Neulaset pistelivät jalkojeni alla,joita kihelmöi jo valmiiksi jännityksestä.Työnnyin piikkiherne tunnelista sisään,ja kipitin Aurinkotähden pesälle.Hiekkamyrsky seurasi minua.
"Tulithan sinä,"Aurinkotähti maukui.
"No kesti kun olin harjoittelemassa.."Mutisin hiljaa.Hiekkamyrsky nuolaisi korvantaustaani,ja istui viereeni.
"Olet oppinut mestarisi mukaan todella hyvin kaiken tarvittavan,näin lyhyessä ajassa,"
"Ai.No tuota.."Mutisin vähän epävarmasti.
"Joten,olemme päättäneet,ettei sinun tarvitse osoittaa metsästys taitojasi,ja pääset käymään kuukivellä niin pian kuin mahdollista,"Aurinkotähti jatkoi,ja nuolaisi välissä käpäläänsä.
"Siis..Tuleeko minusta..Soturi?"Varmistin silmät suurina.
"Kyllä,mutta sinun täytyy odottaa vielä muutama päivä,ennen kuin myrsky on ohi,"Mestarini maukui.
"Niin..Voisin käyttää ajan hyödyksi vaikka opettamalla sinulle matkalla tarvittavia taitoja,"Hän jatkoi.
"Niin,se on hyvä ajatus,"Aurinkotähti naukui hyväksyvästi.
"Öm..Mitä taitoja?"Kysyin.
"Kuten ukkospolun ylittäminen,"Hiekkamyrsky selitti.
"Okei,"Mau'uin."Saanhan kertoa Kuuratassulle?"
"Tottakai,"Aurinkotähti maukui.Kipitin ulos jäkälän verhoamasta kolosta,ja juoksin suoraan Kuuratassun luo.
"No mikä on? Näytät kuin olisit juuri nähnyt tähtiklaanin laskeutuvan metsään!"Siskoni hihkaisi.
"Minusta tulee ihan pian soturi!"Maukaisin käheällä äänellä.
"Oikeasti?"
"Joo,enää muutama päivä!"
"MAU-AHTAVAA!"Siskoni naukui.Nuolaisin hänen korvantaustaansa.
"Mutta sitten ei nukuta samassa pesässä,"Hän maukui vielä vähän laimeammalla äänellä.
"Joo..Niin kai,"Mau'uin vähän harmistuneena."Voin kyllä nukkua oppilaiden pesässä."
"HAHAHAHA! Ihan varmasti!"Kuuratassu naukui huvittuneena."Kivaa kun sinusta tulee soturi! Voit auttaa minun koulutuksessani!"
"Empä tiedä.."Maukaisin.
"No jos sinä opit noin nopeasti,ja jos autat minua,niin peittoan Ahmatassun!"
"Olisi pitänyt arvata tuo!"Maukaisin virnistäen.
"No ei sentään,Lumimyrsky opettaa kaiken tarpeellisen."
"Huh,"Mau'uin muka helpottuneena.
" Miten niin ' huh ' ?"Kuuratassu kysyi viikset väpättäen.
"Tuollaisen pikkuoppilaan vahtiminen voisi rasittaa minua liikaa,"Maukaisin.Sitten purskahdimme nauruun.Hiukan rauhoituttuamme päätimme mennä syömään.Valikoin hiiren,ja Kuuratassu tiaisen.Upotin hampaani sen mehevään lihaan.
"Mihhoinh shämh hlämmhheth?"
"Häh?"
"Milloin sä lähdet?"Kuuratassu toisti nielaisten suullisen tiaista.
"En tiedä,muutaman päivän päästä kai,"
"Okei,"



Yö oli taas samanlainen,paitsi että nyt uni jatkui..Näin sieluni silmin kuinka Kuuratassu juoksi leiriin ja haki jonkun..Oranssin raidallisen.
"Sinun täytyy uida!"Kuuratassu huusi.
"EI!"
"Mene! Minä olen loukkaantunut!"Kuuratassu kiljui ja näytti takajalkaansa.Siitä vuoti verta kuin vesiputouksesta..Oranssi kissa loikkasi joen kuohuihin.
Heräsin hätkähtäen.Se oranssi,oliko se minä? Mutta minäkö menisin uimaan? Ja Kuuratassuko noin huolissaan Ahmatassusta ? Ei.Tämä EI ole totta.Vain uni.Vain ja ainoastaan uni.
"Taasko sinä möyrit?" Lukkitassu murisi.
"Joo,sori,"Mau'uin hiljaa.Aurinko ei ollut vielä edes noussut,mutta pesässä oli vain Lukkitassu.
"Missä muut?"Kysyin.
"No,Ahmatassu ja Kuuratassu ovat Lumimyrskyn kanssa.Saniaiskynsi otti Päästäistassun ja Valkotassun partioon,Oravatassu taas harjoittelee taistelua,ja muut ovat hakemassa kai klaanin vanhimmille alusia,tai jotain..En tiedä.."
"Aha,Ok.."Maukaisin,ja työnnyin ulos.Yksisilmä nuoli tassuaan nauttien auringon pienistä säkeistä.Yöllä oli satanut nähtävästi,sillä maassa oli lammikoita.Vettä ei kuitenkaan voinut juoda; se oli sameaa,ja ruskeahkon väristä.Nyrpistin nenääni,kun astuin lammikkoon.Kylmä vesi hulmahti karvoistani läpi.Miten jokiklaani voi sietää tätä?! Mietin ravistellessani tassua.Vedessä oli kylliksi inhaa jo lämpimänäkin..Joku hyppäsi niskaani,ja kaaduin lammikkoon.
"No mutta kiitos,Kuuratassu,juuri kylpyähän minä tarvitsinkin!"Sähisin ärsyyntyneesti noustessani likomärkänä.
"Ah,ole hyvä!"Kuuratassu maukui iloisesti.Mulkaisin häntä,ja katsoin kylkeäni.Kaikki karvat märkiä,mutaisia ja sotkussa.Ja vasta hetki sitten ne olivat olleet pörheät ja lämpimät.Kylmää vettä norui karvojani pitkin maahan.
"Mikä sinut noin hyvälle päälle on saanut?" Mutisin vihaisesti heilutellen häntääni ärsyyntyneisyyden merkkinä.
"Ahmatassu ; nappasin enemmän saalista kuin hän!"
"Aha,Onkohan myrsky jo ohi?"Nau'uin ajatukseni ääneen.
"Hmmh? Mitä sinä sitä ? En tiedä, Lumimyrsky kyllä sanoi,että uusi ukkosrintama on vyörymässä kohti,ja että pidetään kiirettä,ennen kuin saalis menee piiloon sadetta,"Hän maukui.
"Ai jaa.."Mau'uin vähän surullisesti.
"Miksi noin surullinen? Pelkäätkö kastumista ? " Hän irvaili.
"En,"Tiuskaisin,mutta jatkoin rauhallisemmin ; " Ei,en pelkää,unohditko mitä sanoin eilen sinulle?"
"Ai joo,se soturi juttu.."Hän naukaisi vähän hiljempaa,ja lannistuneemmin.Häntä taisi silti harmittaa , että minusta tulisi soturi,ja toivoi,että se viivästyisi..
"Mmh.."Mutisin vain,ja kumarruin nuolemaan lapojeni karvoja.
"Minä haluaisin niin jo olla soturi,"Sanoin hiljaa.
"Joo,ymmärrän.."
"Kuule,voin nukkua sinun vieressäsi,ihan totta,"Maukaisin,vaikka se oli vähän valetta..Totta kai haluaisin olla sotureiden pesässä!!
"Oikeasti?"
"Joo..No ainakin muutaman yön,heti ensimmäisen jälkeen,"Naukaisin vähän nolosti.
"Ensimmäisen haluan nukkua sielä,"Jatkoin.
"Joo,"Kuuratassu maukaisi,vähän piristyneenä,"Hiekkamyrsky muuten etsi sinua,hän halusi opettaa sinulle vielä jotain ennen lähtöä,"
"Ai,missä hän on?"
"Pöllöpuulla,"
"Okei,kiitos!" Nau'uin,ja loikin pois.Kuuratassu siirsi tuomansa varpusen kasaan,ja sitten kipitti herättämään Lukkitassua.
"Lumimyrsky käski partioon......"Kuulin ennen kuin jätin piikkihernetunnelin taakseni.Juoksin nopeasti puiden lomassa,ne vain suhahtivat epämääräisinä suttuina ohitseni.Pian saavutin pöllöpuun.
"Kuuratassu naukui että.."Aloitin,mutta Hiekkamyrsky vaiensi hännällään.
"Mennään käärmekiville,sielä on tarpeeksi tasaista ja kivistä,melkein kuin ukkospolku,"Hän naukui.Nyökkäsin lyhyesti.
"Milloin päästään korkkokiville?"
"Arvioisin,että myrsky kestää vielä pari päivää,näätkö nuo pilvet?"Hän kysyi.
"Joo,"
"No,Aurinkotähden mielestä ne ovat tummimmat hänen koskaan nähneet,ei ole turvallista lähteä vielä muutamaan päivään.Tihkusade ei tietenkään haittaa,mutta jos tulee ukkonen..No,salaman iskuun voi jopa kuolla,"Hän maukui synkästi.
"Joo,"Mau'uin taas, " En tietenkään halua kuolla heti kuukivellä.."
"Mrrau!"Hiekkamyrsky naurahti.
Saavuimme käärmekiville.Niiden rosoinen pinta tuntui painavan uria anturoihini.
"No,me siis harjoitellaan ukkospolun ylittämistä?"
"Kyllä,juuri sitä,"
"Tarvitsenko sitä taitoa muuten kuin nyt?" Kysyin.
"No kyllä,esimerkiksi jos hyökkäät,tai muuten vain menet varjoklaaniin,tai sen sellaista.."
"Miksi minä sinne nyt menisin!"Huudahdin nyrpistäen nenääni.
"Huoh..Se oli vain esimerkki..No,Vaahteratassu,
näytä miten ylittäisit ukkospolun,sovitaan vaikka rajaksi tämä oksa " - hän tuupasi pientä risua - " ja tuo kivi " - hän osoitti hännällään pientä harmaata kiveä vähän kauempana - " käykö ?"
"Totta kai," Sanoin, " No.. Aluksi katsoisin tuleeko hirviöitä.."
"Miten katsoisit?"
"Mitä tarkoitat?"
"Katsotko vain oikelle tai vasemmalle...sitä rataa,"
"Niitä tulee kummastakin suunnasta,"Hämmästelin.
"Kyllä,tällä polulla...Taivasklaanin matkalla oli kyllä yksisuuntaisia.."
"Taivasklaanin? Mikä se on?"Utelin.
"Yritäs nyt vain ylittää tämä ukkospolku,"Hiekkamyrsky naukui,ja napautti hännällään kalliota allaan.
"Jaha,no,katsoisin kumpaankin suuntaan,tietysti,
varmistaisin,etteivät ne tule ja samalla katsoisin myös,ettei ole muuta uhkaa,ja sitten juoksisin nopeasti yli,"
"Näyttäisitkö sen ?"
"Juu-u,"Nau'uin,ja asetuin teko-ukkospolun reunalle.Käänsin päätäni kumpaankin suuntaan,kuin odottaen hirviöiden menevän ohi,ja sitten säntäsin nopeasti kevein tassuin toiselle puolelle,kiven luo.
"Hyvä,mutta ei tarvitse mennä kevein tassuin,"
"Eivätkö ne aisti?"
"Eivät,luulisi,että erakko,kuten sinä tietäisit,"Hän maukui.
"No,minäpä asuin jossain pusikossa! Ja en oikein muista kaikkea," Puollustelin.
" Tuhkanmarja sanoi,että väitit niitä elottomiksi,"
"Koneiksi,joo,mutta en minä tiedä ovatko koneet elottomia!"Sähähdin.
"Juu juu...Keskitytään nyt tähän," Hän maukui vikkelästi,kun aisti suuttumukseni.
"Nyt,neuvon sinua kuukiven luokse käymisessä,"
"Okei,"Mutisin vähän happamasti.
"Eli sinä pääset sisään yksiksesi,ja menet vain suoraan ja suoraan.Kun tulet suuren,valkoisen , hohtavan kiven luo,paina kuonosi sitä vasten,ja yritä nukahtaa.Sitten näet unia tähtiklaanin kanssa,voit palata leiriin,ja saat soturinimesi Aurinkotähdeltä.Sitten vietät yön leirissä hiiskumatta naukaisuakaan,"Hän naukui.Piakoin sain palata leiriin.
Paluumatkalla äkkäsit hiiren pensaikossa.Se ihan kerjäsi kiinnijäämistä.Venytin jalkani taakseppäin,ja hiivin sitä kohti.Hiiri oli oikea tollo ; ei äkännyt vaikka kahautin vahingossa lehtiä.Se ymmärsi vaaran vasta kun tassuni varjo peitte sen alleen,mutta oli liian myöhäistä paeta.Surmasin ruskean värisen otuksen vaivatta.Nappasin sen hampaisiini,ja kannoin leiriin.Aika nuorihan se oli,koosta päätellen.Saalis oli kuitenkin saalis,ja tänään saisin sentään syödä kun olin metsästänyt..Kuuratassu jutteli aika vakavan näköisenä Valkotassulle,mutta keskeytti juttelunsa,kun satuin kävelemään ohi.En keskittänyt huomiota siihen..Enemmänkin katselin näkyisikö Ahmatassua.Hän ei ollut missään.Kävelin Kuuratassun ja Valkotassun luo.
"Moi,"Mau'uin.
"Moi,"Valkotassu naukui,ja Kuuratassu vain nyökkäsi.
"Oletteko nähneet Ahmatassua?"Kysyin muka ohi mennen.Uni vaivasi minua.
"Miksi kysyt?"Kuuratassu ihmetteli.
"No jos sinä ja Lumimyrsky olette leirissä,"Vastasin,ja nyökkäsin kohti Lumimyrskyä,joka vaihtoi kieliä Kirsikkakukan kanssa,ja he söivät saaliitaan.¨
"Ai joo,Lumimyrsky lähetti hänet metsästämään,koska meille tuli riitaa..Hän käski Ahmatassun tulevan heti,jos kuulostaisi että ukkonen puhkeaa..Se on kuulemma lähellä jo.."
"Selvä,mutta olen samaa mieltä,"
"Mistä?"
"Että ukkonen on lähellä,"Jatkoin.
"Miten niin?"Valkotassu hämmästeli.
"Jotenkin sen vain tuntee.."Mutisin.
"Ai sinä aistit milloin kannattaa hipsiä pois,tai kastuu,"Kuuratassu vitsaili viikset väpättäen.
"Oh,juuri niin,armas siskoseni,minähän aistin milloin olen hukkua sateeseen,"Vastasin silmissä naurun pilke.Valkotassunkin viikset väpättivät pidätellystä naurusta.
"Päästäistassu tuli,"Hän ilmoitti.
"Mitä kummaa siinä on?"Ihmettelin.
"No kun Tulisydän käski hänen metsästää niin paljon kuin voi..Joten hänen pitäisi olla ulkona,jos kerran Ahmatassukin voi vielä metsästää,kuulin kun Lumimyrsky jutteli siitä Tulisydämmen kanssa,"Kuuratassu vastasi.
"Okei,"Maukaisin,ja kipitin kollin luo.
"Ovatko kaikki leirissä?" Kuulin Lumimyrskyn kysyvän.
"Hmm?" Mutisin.
"No,tuossa on Valkotassu,Lukkitassu on klaanin vanhimpien luona,vie meidän nappaamia saaliita,Oravatassu riitelee tuolla Vatukkakynnen kanssa..."
"Ja Kuuratassu on tuolla Tuhkanmarjan ja Lehtitassun luona,en tiedä miksi.."
"Te taas olette siinä,"Varapäällikkö päätti lauseen.
"Entä Saniaiskynnen pennut?"
"No kaikki muut,paitsi Ahmatassu ovat tuolla Lukkitassun kanssa,tai juttelemassa Saniaiskynnelle.."
"No missä Ahmatassu?"
"Ei käryäkään.." Nau'uin.Päästäistassu maukui samat sanat.Lumimyrsky katsoi meitä huolestuneena.
"Miksi sinä muuten tulit jo nyt?"
"Kuulin ukkosen,sellaisen jyrähdyksen..Se kuulosti kuin sata hevosta olisi juossut vierestäni,joten palasin,"
"Minä en kuullut mitään.."Huomautin.
"..."
"No?"
"Hyvä on,mutta olet sitten hiljaa tästä!"
"Joo joo,"
"Kävelin joen rannassa,ja pilviä alkoi jo kerääntyä taivaalle.Sitten kuulin Ahmatassun äänen,vaikken nähnyt missään,ja hän käski painua leiriin mahdollisimman nopeasti."
"Ja sinä vain lähdit,"Kysyin ontosti.
"No en tietenkään! Huusin hänelle,että miksi,mutta hän vain huusi takaisin jotain ; '' Mene,vauhtia! Myrsky tulee kohta ! " Ja sitten vaikka kuinka huusin tai etsin,en löytänyt häntä mistään,"Päästäistassu maukui,"Mutta nyt minun pitää mennä nukkumaan,olen hirmu väsynyt.."
Ukkonen jyrähti todella lujaa,ja Lumimyrsky alkoi laskea että kaikki kissat olivat leirissä.Ainoastaan,ja vain ainoastaan Ahmatassu uupui.
"Pitäisikö mennä etsimään?" Hiiriturkki ehdotti.
"Joo,minä menen,ei ole mitään järkeä uhrata muita,"Lumimyrsky maukui vakavana.Kirsikkakukka kuitenkin työntyi hänen viereensä.
"Minä tulen,"Hän ilmoitti äänellä,joka kertoi että hän oli jo päättänyt asian.Ukkonen jyrähti,ja kuulin kuinka sade rummutti leirin kattoa.Pelko kouri vatsaani,ja sydämmeni tykytti.Mitä jos uneni oli totta? Mitä jos Ahmatassu oli kuollut ? Hukkunut.. ? Miksi Päästäistassu oli kuullut hänen äänensä ? Miksi Ahmatassu oli käskenyt lähtemään,muttei tullut itse ? MISSÄ HÄN OLI ?
"Kuuratassu!" Huusin.Hän loikki luokseni parantajan pesästä.
"Mitä?"
"Mennään etsimään Ahmatassua,"Khuiskasin.
"Miksi ihmeessä?! Oletko hullu !"
"Eikö se olisi jännittävää ? "
"No joo,mutten uhraa henkeäni sen karvapallon takia!"
"Kuuratassu,"Aloitin,"Kuuntele tarkkaan.. Sinä yönä jona pyörin ensimmäisen kerran unissani näin unen,jossa SINÄ saavuit myrskyssä joen reunalle,ja siellä joen pohjassa oli veltto,ruskea möykky.Ruumis,KISSAN ruumis.Oli juuri tälläinen myrsky,ja satoi kovasti.Sinä olit loukkaantunut,takajalastasi vuoti ihan hirveästi verta,ja sitten tulin minä.Tai siis sitä ennen sinä huusit '' - TASSU ! '' , en saanut alku sanasta selvää,koska ukkonen jyrähti.Mutta kumminkin,SITTEN tulin minä,ja käskit minun hypätä apuun,koska itse olit loukkaantunut,"Selostin hiljaa.
"Ja?"
"Ja tänään,kun Päästäistassu tuli leiriin,kysyin miksi hän oli tullut näin aikaisin.Hän oli kuullut Ahmatassun äänen,muttei nähnyt.Se oli ollut jotenkin ahdistuneen käskevä,ja oli sanonut , että Päästäistassun pitäisi palata leiriin.." Jatkoin ääni vähän täristen, " Päästäistassu oli yrittänyt etsiä Ahmatassua,muttei löytänyt,lopulta hän oli luovuttanut,ja palannut leiriin."
"Sinusta tuo on siis..Kohtalomme?"
"Kyllä,Kuuratassu,juuri niin,"Mau'uin.
"No..Okei,tulen,mutta jos jompi kumpi kuolee,niin se on sinun vikasi!"
"Joo joo! Sinusta tämä on pelkkä vitsi,mutta sinäpä et ole nähnyt niitä unia ! " Sähisin.
"Jaa?"
"Ne olivat hirmu toden tuntuisia,ja pelottavia,Kuuratassu,usko jo !"
"JOO ! Mentäisiinkö ?"
"Tietysti.."

Hiivimme pentutarhan vierestä olevasta aukosta ulos.Kukaan ei huomannut mitään,vaikka pelkäsinkin Huurresielun nähneen meidät..Haistoin Lumimyrskyn ja Kirsikkakukan hajujäljen,he olivat lähteneet ukkospolulle päin.
"Mennään joelle,"Mau'uin hiljaa,sillä emme olleet kovinkaaan kaukana vielä leiristä.Jatkoimme matkaa myrskyn ulvoessa suoraan yläpuolellamme.Olimme ihan hiljaa,vaikka tiesimme,että pitäisi olla aika tarkka kuulo,jotta joku voisi kuulla meidän sen myrskyn yli.Tuuli puhalsi suoraan turkistani läpi,ja heitti sadetta ja lehtiä naamalleni.Tähtiklaanille kiitos,etten nyt ole kuukivelle menossa! Siristin silmiäni,jotta en saisi niin paljoa vettä silmiini.Rämmimme kosteassa saniais pöheikössä päättäväisesti kohti aurinkokiviä,ja joen vartta.Kun saavuimme viimeisille puille,kuulimme heikkoa rääkymistä.Sujahdimme pusikkoon kuuntelemaan.
"Päästäkää!" Kuulin jonkun kollin karjuvan täyttä kurkkua.Kaksi kissaa piti ruskeaa möykkyä allaan.Ruskea möykky oli Ahmatassu.Silmäni laajenivat pelosta,ja niin Kuuratassunkin.
"Vasta kun kerrot missä leirinne on!" Toinen kissoista,musta sähähti.
"Turha toivo!"Ahmatassu rääkyi rimpuillen jälleen.Kaksi täyskasvuista kissaa olivat kuitenkin liian vahvoja.Ahmatassu murisi hiljaa,ja heilahteli sinne tänne.Kahden kissan ote piti kuitenkin hänet edelleen maassa.
"Kerro,tai me hukutetaan sut,"Toinen,harmaa murisi.
"Mitä te muka leirissä tekisitte!?"Ahmatassu kähisi.
"No hmm,ehkä johtajan pennut ? Routakynsi haluaa pentunsa pois , ennen kuin koko metsän eläimet listitään!"
"Vaahteratassun ja Kuuratassun ? Älä unta näe ! Ne kaksi möyhentävät teidän turkeistanne kirputkin karkuun !"
"Eivät he nyt niin vaarallisia ole !"
"HAH ! En minä sitä meinannut,mutta Kuuratassu on ainakin sen verran ärsyttävä,että sinä joudut alistumaan sen pipurisuuden takia!"Ahmatassu sähähti halveksuvasti.Kuuratassu mulkaisi minua vihaisesti.Hän ei selvästi halunnut enää auttaa ruskeaa kollia.
"No,me hoidetaan tämä sitten yksin,etsitään itse mokoma leiri!"Musta sylkäisi.
"Olet oikeassa,Bax,mennään,"Harmaa sihisi.Ja yksissä tuumin he raahasivat Ahmatassun joen reunalle.
"Kolmosella,Kida,"Bax ; iksi kutsuttu musta maukui.
"Joo..yksi..kaksi.."He alkoivat heilutella Ahmatassua kuohuvan joen yllä.
"KOLME!"Kuului rääkäisy,ja Lumimyrsky ja Kirsikkakukka loikkasivat pusikosta.Lumimyrsky tömähti suoraan sen Bax ; in niskaan,ja kolli menetti otteen Ahmatassusta,Kida taas kääntyi kohti Kirsikkakukkaa,ja he aloittivat hurjan sähinällä varustetun tappelun.
"Vai hukutetaan täällä viattomia oppilaita!"Lumimyrsky sähisi tosi hurjistuneena.Niin vihaisena en häntä ikinä ollut nähnyt.En edes silloin,kun hän torui kahta oppilastaan..Kirsikkakukka heitti Kidan pois selästään,ja puri naarasta takajalkaan.
"Tämä käy helpoksi,"Kuului ääni takaatamme,ja joku tarrasi kiinni minuun.Kiepahdin ympäri,ja takanani seisoi jättimäinen tummanharmaa kolli,joka heitti meidät lähelle.Joku toinen kissa oli napannut Kirsikkakukan otteeseensa,eikä soturi voinut liikkua kunnolla.Lumimyrsky irrotti tukevan otteensa Bax ; ista,mutta mulkoili heitä vihaisesti.
"Vaahteratassu ja Kuuratassu!Teidän pitäisi olla leirissä!" Hän sähisi silmät täynnä raivoa.
"Joo mut.." Kuuratassu aloitti hiljaa.Tummanharmaa kissa keskeytti hänet hännän heilautuksella.
"Onneksi eivät,nyt heidän voi kaapata!"
"Ja ihan niin teetkin!"Kirsikkakukka sähisi,ja ponnisti irti valkoharmaan kissan otteesta,löi sitä kissaa poskeen,ja säntäsi Lumimyrskyn viereen.Kaksi naarasta koukisti selkäänsä,ja sitten alkoi taistelu.Minä sain vastaani sen valkoharmaan kissan,joka oli pakottanut Kirsikkakukan maahan.Naaraan siniset silmät leimusivat,kun se asettui sähisemään minua vasten.Hyppäsin ilmaan,ja tömähdin sen taakse,sitten pureuduin sen takajalkaan.Naaras sai otteen hännästäni,ja alkoi purra sitä.Kuulin kuinka Lumimyrsky sähisi,Kirsikkakukka huusi raivoissaan..Taistelua käytiin joka puolella.Se loppui siihen,kun Metallikynnen juoksivat pois.Heidän naamoillaan oli kuitenkin virne.
"Ahmatassu!"Kuuratassu huusi kauhuissaan,ja osoitin joen pohjaa.Lumimyrsky ja Kirsikkakukka olivat kuitenkin lähteneet takaa-ajoon.Ahmatassun keho lojui vedessä,ja upposi tajuttomana yhä syvemmälle synkkään veteen.
"Vaahteratasu,sinun on pelastettava hänet!"Kuuratassu karjui,ja näytti takajalkaansa,josta vuoti verta.
"USKOTKO NYT?!" Karjuin tuulen yli,mutta hyppäsin tummaan veteen.Vesi tuntui nuolevan turkiani joka paikasta.Aamun pieni lammikkosukellus tuntui olevan pennun leikkiä tähän verrattuna.Ponkaisin pintaan,ja haukoin henkeä.Paniikki alkoi saada minusta otetta..Huidoin vimmatusti,ja sukelsin.Ei tullut mitään,sukelsin uudestaan,ja sain kahmaistua Ahmatassun turkkia käpälääni.Nousin pintaan,ja purin hampaani kollin niskaan.Yritin uida kohti rantaa,mutta eihän siitä mitään tullut.Pidin Ahmatassun päätä aaltojen yläpuolella,mutta kolli oli aivan hervoton.Tunsin kuinka aloin väsyä,kauhoin käpälilläni vielä pari vetoa,kunnes tunsin virran vievän minua mukanaan.Haukoin henkeä,ja mutaista jokivettä joutui nieluuni.Erotin Kuuratassun kauhistuneen ilmeen,mutta siinä oli myös helpotusta.Ymmärsin miksi,kun tunsin tukevan otteen niskastani.Joku toinen nosti Ahmatassun otteestani.Yritin tehdä matkasta kantajalleni helpomman,ja yritin itsekkin kauhoa eteen päin.Kun pääsin roikkumaan joen törmästä,Kuuratassu alkoi kiskoa minua ylös. Kun minut oli nostettu joesta,näin ketkä minua olivat auttaneet ; Lumimyrsky ja Kirsikkakukka. Lumimyrsky syöksyi auttamaan minun jälkeeni Kirsikkakukkaa Ahmatassun kanssa.Minut oli ollut helpompi viedä,sillä pystyin kauhomaan jotenkin.Kaksi soturia raahasi oppilaan rannalle.
"Pidit häntä pinnalla juuri tarvittavan ajan.."Kirsikkakukka puuskutti vettä valuvana.
"Selviääkö hän?"Kuuratassu maukui väliin silmät pelosta jälleen ammollaan.
"Kyllä,uskon niin,ja Vaahteratassu,"Lumimyrsky maukui.
"No?"
"Olet todella ansainnut soturinimesi,"Varapäällikkö maukui vakavana,ja jatkoimme aika hiljaa matkaamme leiriin.Sielä Aurinkotähti säntäsi luoksemme.
"Kuuratassu ja Vaahteratassu! Koko LEIRI tutkittiin teidän katoamisenne takianne,ja mitä tähtiklaanin nimeen teille on tapahtunut?!"Päällikkö sähisi.
"No kun me.."
"Tai siis.."
Aloimme selostaa päällekkäin.
"Lumimyrsky ja te kaksi,pesääni,Kirsikkakukka veisitkö Ahmatassun Tuhkamarjalle? Ja mene itsekkin sinne,saatat olla vilustunut,"Aurinkotähti naukui,"Tekin pääsette sinne" - hän viittoili meille - "Mutta ensin haluan kuulla kummankin osapuolen version tarinasta,"
Aurinkotähti johdatti meidät pesäänsä.Itse olisin halunnut vain nukkua..
"Noniin,Lumimyrsky aloita vaikka sinä," Päällikkö kehotti.
"No,Lähdin Kirsikkakukan kanssa kohti ukkospolkua,sillä halusimme tarkistaa sen,jos Ahmatassu olisi eksynyt sinne,ja jäänyt vaikka hirviön alle.No,hän ei ollut sielä,ja Kirsikkakukka ehdotti,että menisimme joen rantaan,toiselle riski paikalle.Siellä sitten näimme Metallikynsiä retuuttamassa Ahmatassua.Loikkasimme apuun,mutta kaksi metallikynttä löysi pusikossa piileskelleet siskokset,he aikoivat siepata heidät,ja onkivat tietoja Ahmatassulta.Hän ei kuitenkaan suostunut yhteistyöhön.No sitten puhkesi taistelu,ja me voitimme,mutta Ahmatassu oli heitetty jokeen,emme nähneet sitä,vaan lähdimme takaa-ajoon.Vahteratassu oli loikannut pelastamaan Ahmatassua,ja melkein hukkui itsekkin.Kuuratassu auttoi kiskomaan meitä tukevallemaalle,kun ei voinut uida loukkaantumiseltaan.Eli haavalta,jonka oli saanut taistelussa,"Lumimyrsky selitti.
"No meillä ei ole muuta lisättävää,että livahdimme pentutarhan takaata,kun Vaahteratassu sai unia,jotka kielivät Ahmatassun näköisen kissan hukkumisesta,"Kuuratassu naukui.
"Unia?"
"joo.."Mutisin.En olisi halunnut Kuuratassun kertovan tuota kohtaa.
"No,te KAIKKI vietätte yönne Tuhkanmarjan luona.."Aurinkotähti päätti.Hän kuitenkin silmäili minua vähän kiinnostunut pilke silmissä.Kukaan muu ei huomannut mitään.Poistuin aika hiljaa,vielä vettä valuvana päällikön pesästä.
Tämä paikka olikin tuttu jo minulle,olinhan ollut täällä silloin kun minut kiskottiin joesta.Ja aika naurettavaa kyllä,olin täällä jälleen samasta syystä..
"Olen taas täällä,"Mau'uin.
"Jep,"Lehtitassu naukui virnistäen,ja kaapi turkkiani,kuin etsisi iilimatoja.Niin hän varmaan tekikin.
"Ja samasta syystä,"Lisäsin haukotellen.
"Nyt voit mennä nukkumaan,Kuuratassu,sinä et juotunut uitetuksi,mutta näytä jalkaasi,"Tuhkanmarja naukui tutkittuaan Lumimyrskyn haavoittuneen korvan.
"Taas yksi arpi kokoelmiin,"Kirsikkakukka huomautti virnistäen kun Lehtitassu laittoi kehäkukkamänjää hänen kylkeensä.Lumimyrsky painautui sammalpedille nukkumaan,hänen ja Kirsikkakukan turkit olivat melkein jo kuivuneet,sillä heillä oli lyhyempää karvaa kuin minulla.
"Kirsikkakukka,odotas,"Tuhkanmarja naukui.Hän kaapaisi parikertaa Kirsikkakukan turkkia,ja sitten siitä irtosi jokin musta ja niljakas.
"Hyi,onko TUO iilimato,"Kuuratassulta pääsi.
"Kyllä on,Lehtitassu sinäkö hänet tutkit?"Tuhkanmarja kysyi kurtistaen kulmiaan.
"Luulin että sinä,"Oppilas vastasi kohottaen kulmiaan.Tuhkanmarja kaapi vielä hänen turkkinsa,ja sitten kaikki käpertyivät nukkumaan.Lumimyrsky Kirsikkakukkaa vasten,ja minä ja Kuuratassu toisiamme vasten.

Yöllä meidät herätettiin keskenkaiken.
"Nimitysmenot,"Saniaiskynsi sihahti vain,ja poistui pesästä.Lumimyrsky pomppasi pystyyn,Kirsikkakukka nousi vähän laiskemmin,ja Kuuratassu venytteli ennen kuin istui viereeni.Raotin silmiäni.
"Ääh.."
"Tule nyt,"Kuuratassu naukui ja töykkäsi kylkeen.Ravistin päätäni ja kävelin laiskasti kolmen muun perässä ulos.Kiven edessä oli kaksi kissaa.Tunnistin heidät Rapapennuksi ja Syyspennuksi ( tietääkö kissat mikä on syksy.. ? ).Heistä varmaan oli tulossa oppilaita.
"Kohta minut nimitetään soturiksi!"Intoilin.Kuuratassu naurahti.Lumimyrsky vaiensi meidät hännän heilautuksella.
"Syyspentu,olet saavuttanut kuuden kuun iän,ja sinut on aika nimittää oppilaaksi.Mestarinasi toimii Myrskytuuli!"Aurinkotähti naukui kuuluvasti.Myrskytuuli asteli jokseenkin innostuneesti uuden oppilaansa luo.He koskettivat kuonoillaan,ja siirtyivät sivuun.Ruskeavalkoinen Rapapentu hyppi jo innosta tasajalkaa.Mutta kun Aurinkotähti alkoi puhua,hän istui rauhoittuneesti maahan.Vasta nimitetty Syystassu istui Myrskytuulen vieressä.Oppilaan ruskearaitainen turkki hohti vähän kuunvalossa.Kun kolli käänsi vihreät silmänsä minuun päin,käänsin nopeasti katseeni Rapapentuun.
"Rapapentu,sinäkin olet jo kuusi kuuta,ja sinustakin tulee oppilas,tästä päivästä lähtien,siihen päivään asti jona saat soturinimesi,sinua kutsutaan nimellä Rapatassuja mestarinasi toimii SAniaiskynsi,"Aurinkotähti naukui.
"RAPATASSU ! SYYSTASSU ! RAPATASSU ! SYYSTASSU ! " Kuului huutoja.
"Saniaiskynsi! Onnea ! "Lumimyrsky kiljui veljelleen hälinän yli. Kolli säteili istuessaan oppilaansa vieressä.
"Jonain päivänä," Kuuratassu aloitti.
"Me ollaan tuolla," Jatkoin.
"Jep,"
"Ja sitten opetetaan yhdessä !"
"Juu-u," Kuuratassu maukui,vähän unisesti.Muistin oman väsymykseni,ja aloin hipsin kohti Tuhkanmarjan pesää.Sielä nukahdin heti.

"Herää,Vaahteratassu,myrsky on ohi!"Kuuratassu karjui.
"Aha,"Mutisin.
"Etkö kuullut? MYRSKY ON OHI !"
"OKEI!"Karjuin,ja käänsin kylkeä.Jaksoikin meuhkata moisesta.
"Etkö haluakkaan emon suulle!? Hiekkamyrsky odottaa jo !" Siskoni maukui. Ponkaisin pystyyn,ja säntäsin pihalle.Kuulin Kuuratassun huvittunutta kehräystä,ja hän loikki myös ulos.Piikkiherne tunnelin luona istui hiekan värinen naaras kissa,joka heilautteli häntäänsä ärsyyntyneesti.
"Vaikka olit Tuhkanmarjan luona,et tajunnut kysyä matkayrttejä?"Hän naukui.Kohautin olkia,ja naaras työnsi joitain lehtiä luokseni.
"Syö,"Hän maukui.Olin kuullut että matkayrtit ovat tosi kitkeriä ja pahan makuisia,mutta tässä oli seassa jotain muuta,hyvänmakuista.
"Ei tämä olekkaan niin pahaa kuin väitetään,"Mau'uin hotkien yrtit.
"Niin,koska annoin sekoittaa sinne hunajaa," Hiekkamyrsky naukui.
"Häh?"
"Niin,siis sen ei pitäisi maistua,mutta laimentaa matkayrttien makua,"
"Miksi sinä sitä sinne halusit?"
"Koska tuo oli minun annokseni,"
"Ja?"
"Ja minulla on kurkku kipeä.."Hän maukui kuivasti,mutta söi - vähän irvistäen - vihreät lehdet.Lähdimme matkaan,aurinko ei ollut edes kunnolla noussut.Aamu kaste kimalteli vielä ruohon korsilla,kun kävelimme eteen päin.Heinikossa suhisi jotain,harakka.En kuitenkaan voinut napata sitä,sillä kuka sen leiriin veisi.. ?
"Eikö voida metsästää?" Anelin.
"Ei,jos syöt nyt jotain,sinulle tulee nopemmin nälkä,ja menee kuunkierto jos pysähdymme jok ikiseen paikkaan metsästämään,ja täyttämään sinun suurta vatsaasi,"Hiekkamyrsky maukui.
".."
Joki kimalteli auringon valossa upeasti.Pysähdyin juomaan vähän,ja viimeisimmätkin lehtien makujen rippeet huuhtoutuivat nieluuni.Hiekkamyrskykin joi,ja jatkoimme matkaa.Aurinkokivet jäivät taakse,ja tulimme nelipuulle.Sen jättiläismäiset lehdet varjostivat alla olevan tilan,jonne klaanit kokoontuivat.Hiekkamyrsky varoitteli,että olisimme pian Tuuliklaanin reviirillä,ja että pitää olla varuillaan.Tuuliklaanin reviiri oli laaja nummi maisema.Näin heti rusakon,mutta Hiekkamyrsky kielsi jyrkästi metsästämästä.Totta kai tiesin soturilaista,mutta minusta tuntui,että se hunaja hieman laimensi yrttien vaikutusta,koska alkoi olla jo nälkä.En edes muista milloin olisin kävellyt niin kauheasti.Askel toisensa jälkeen..Tuuliklaanin maat olivat laajat ja aukeat,miten sinne ikinä voisi piiloutua? Lisäksi Tuuliklaanin katku peitti joka ikistä maannyppylää..Hiekkamyrsky kohotti häntänsä varoitukseksi.
"Partio,"Hän sihahti.Minäkin olin haistanut sen,ne liikkuivat verkkaisesti meitä kohti,olivat jo haistaneet.
"Mitä te teette täällä?" Kuului eräästä kanerva puskasta,ja kolme kissaa astui esiin.En tunnistanut ketään.
"Minä ja oppilaani olemme matkalla kuukivelle,Vaahteratassusta tehdään soturi sen jälkeen,"Hiekkamyrsky ilmoitti.
"Sinähän olit Hiekkamyrsky?"Eräs pieni kolli kysyi.
"Kyllä," Mestarini vastasi.Nostelin turhautuneesti käpäliäni.Halusin jo emon suulle.
"Minä olen Mustatassu,ja tässä on Maitotassu,"Kolli esitteli.
"Ja hän on Vinhapuro,mestarini,"Maitotassu kertoi.Istuin maahan.Hiekkamyrsky nyökkäsi,ja ilmoitti,että jatkamme matkaa.Mustatassu ja Maitotassu katsoivat innoissaan,kun lähdimme kohti kuukiveä.Hekin kai haluaisivat sotureiksi.
"Maitotassu taitaa olla uusi oppilas,"Hiekkamyrsky naukui.
"Joo,niin kai.."Mutisin,ajatukset soturinimessäni.Vaahterasulka ? Vaahterakukka ? Vaahteraturkki ? Vaahterakynsi ? Vaahterakarva ? Vaahterakuono ? Vaahterahäntä ? Vaahterasilmä ? Vaahterakäpälä ? Vaahterajalka ? Vaahtera... Sitten jokin rikkoi hiljaisuuden.Valtava jyrinä.Hirviö ja ukkospolku.Pelottava yhdistelmä.
"Noniin,muista opetukseni," Hiekkamyrsky naukui.Ensin hän meni yli.Sitten oli minun vuoroni.Hirviöitä suhahti ohitseni ; keltainen,punainen,sininen,vihreä,oranssi,viotelli,punainen, kultainen,kultainen,hopeinen,harmaa,taas punainen..taas keltainen...Kun vihreän värinen kiiltävä hirviö oli suhahtanut ohitseni,oli aika mennä yli.Juoksin täysillä,ja kuulin hirviön ärjyntää takaatani.Kun olin päässyt yli,näin emon suun.Tärisin innosta,ja kävelin sen luo.Luola levittäytyi eteeni.
"Ei vielä,"Hiekkamyrsky naukui kärkevästi.
"Joo joo," Mau'uin tylsistyneesti,ja istuin paikalleni odottamaan kuunnousua.Olimme valitettavasti aika aikaisessa,joten kesti pitkään..
"Mitä minä siis näen?"
"Unia,"
"Ai..Enkö muuta?"
"No ne unet eivät ole aivan tavallisia,"
"No eivät minun entisetkään olleet,"
"Mites niin?"
"No etkö tiedä?"
"Hmm,miltä näyttää?"
"No se uni jossa näin Ahmatassun hukkuvan.."
"Ai,"
Ja pian kuu oli noussut korkealle meidän höpötellessä.Menin melkein puolijuoksua sisään kuukiven luo.Kostea luola tuntui kaatuvan niskaan,ja sen ilma oli raskasta hengitettävää.Pian näin hohdetta edessäni,ja kävelin kiven luo hengitys höyryten.Kivi oli upea,kuin iso valkoinen helmi,joka hohti aavemaisesti.Hiukan konemaisesti kävelin sen luo,ja asetuin makuulle.Pian vaivuin uneen huomaamattanikaan.


// Nonnih..

2 asiaa..

a) Voisko mun nimi olla Vaahterahäntä tai Vaahteraraita ?

b) Tää oli sit kauheen lyhyt xD Ainakin edelliseen verrattuna.Seuraavas sit palaan leiriin ja tulee nimitys menot,mutten paluuta tähän suoltanut,kun sit se seuraava ois ollu senki pari rivii lyhyempi.. XD

Vastaus:

Erinomainen tarina, ja P-I-T-K-Ä!! Wow, hienoa, Vaahteratassu!;)
Saat tästä.. 40kp!!

a) nimesi voi olla kumpi vain.. Ilmoitan viekussa sitten, että kumpi!;)
b) TÄMÄ EI OLLUT LYHYT!!!!!

Nimi: Syystassu(Myrskyklaani)

24.09.2012 14:54
//okei, yritän nyt tehä oikein:D


Heräsin uudessa pesässäni muiden oppilaiden kanssa. Kun katsoin ympärilleni, huomasin että Ruohotassu oli jo lähtenyt, näin aikaisin, ajattelin. Kun olin menossa Tuoresaaliskasalle aterioimaan, kuuli takaani jyrkän, mutta lempeän äänen "Seis". Se kuului mestarilleni Myrskytuulelle. "No mitä?", kysyin, "onko jokin hätänä, hyökkäävätkö Varjoklaanilaiset leiriimme?!Vai Tuuliklaani?!", kysyin innoissani."Ei, vaan lähdemme nyt kiertämään rajat.", hän vastasi. Pompin innoissani mestarini edessä ja me lähdimme."Onko ukkospolku pelottava? Entä missä päi on Tuuliklaani? Missä on aurinkokivet?", pommitin häntä kysymyksillä.

//Ja taas... harrastuksia, harrastuksia...harrastuksia

Vastaus:

Kiva tarinanpätkä, kokeile ensi kerralla tehdä vähän pidempi;) Lupaava alku!
Ymmärrän kyllä, jos sinulla on kiire harrastustesi pariin(tiedän tunteen).
Saat 4kp!

Nimi: Ruohotassu

24.09.2012 07:42
//Jes, ei ruuhkaa, minä tulen ja aloitan Ruohiksen elämän ½ alusta!! XDDXDD

Kävelen rauhallisesti mestarini perässä. "Mitä me ramppaamme rajaa koko ajan?" kysyin haukotellen. "Ja näin aikaisten..." jatkoin. Aurinko ei ollu vielä edes noussut. "Tietenkin siksi että sinä heräisisit!" Aurinkotähti naurahti, ja pysähtyi kuin seinään. "Jokos olimme harjoitelleet saalistamista...?" mestarini muisteli. "Joo." Tokaisin.
"Saitko mitään?"
"En."
"No siinä tapauksessa, me metsästämme!!" Aurinkotähti huudathti kuin jokukin pentu joka leikki soturia. "Hyvä on." totean, ja tunsin lihaksieni jännittyvän.

Kannan hiirtä suussani, ja seuraan aurinkotähden hajua. "Minne hän oli mennyt... " ihmettelin ääneen. Haju loppui kuin seinään puuhun. "Haha, Aurinkotähti, osaan minä kiivetä!" huusin, ja peitin hiireni mahan. Nousin puhun, ja totesin että se oli vaikeaa.

Olin melkein ensimmäisellä oksalla, kunnes tunsin otteeni lipeävän. Tartuin hampaillani kiinni oksaan, mutta otteeni ei ollut kovin kova, sillä minulla ei ollut toista kulmahammasta. "Kirottu purukalusto..." pihisin, ja huidoin takatassuillani oksaa kohti. Yllätyin, kun hengitin hermostuneena oksan päällä. Tunnistan Aurinkotähden hajun. "Täältä tullaan..." hengähdin, ja hyppäsin viereisen puun oksalle. Tunnistan heti Aurinkotähden hajun. "Seuraava puu!" Sanoin iloisena, ja hyppy. Taas hyppy. Hyppy ja melkein tippuminen. Hypppy. Törmäys.

Tipuin puusta karvat pystyssä. Jymähdin maahan jaloilleni. Hengitin rasittuneena, ja karvoni olivat piikki suorassa. "Hyvä!" Aurinkotähti tokaisi. Hänen putoamisensa oli hallitumpi, hän kääntyi putoamis vauhdista ja laskeutui sulavasti. "Hullua! Uudestaan!" Naukaisin kun olin sulanut kauhusta. Hyin ympäri paikkoja. "Haes se hiirsi niin mennään!" Aurinkotähti sanoi, ja minä pinkaisin juoksuun. Tunnistin puut, joita pitkin olimme hyppineet. En olisi varmasti muistanut, minne sen olin jättänyt, jos puita ei olisi ollut olemassa. Saavuin puun luo, ja kaapaisin hiiren esille.

Veimme Aurinkotähden kanssa saaliimme tuoresaalis kasaan. "Mene lepäämään." hän sanoi. "Mutta nythn on vasta auringon huipun hetki!" narisin. "Valitan, minulla ei ole sinulle muuta tekemistä." mestarini maukui, ja kääntyi pääällikön töihinsä. Huokaisen, ja käännyin pesää kohti.

"Hei Ruohotassu!" Lehvätssu tervehti minua. "Hei." vastaan ujosti. "Olitko metästämässä?" hän kyyi. "Tavallaan." irvistin. Lehvätassu atsoi minua kysyvästi, joten selitin puu seikkailun. "Siis sinähän ja Aurinkotähti olisitte voineet tippua!" Lehvätassu hirvisteli. "Niin me teimme." naurahdin.

//En ehi tarkistaa nytten kirjoitus virheitä... (:

Vastaus:

Kiva, kun odotit, että ruuhka loppuu!:)
Oli oikein hyvä tarina, jos pienet kirjoitusvirheet eivät koskaan haittaa mitään..;)
Hienosti kuvailtu tarina, saat tästä 14kp!

©2017 Warriorcaz - suntuubi.com